MetNettiä EGUssa

Mars MetNet -hanketta esiteltiin allekirjoittaneen toimesta EGUssa ns. PICO-esityksenä.

PICO on suhteellisen uusi esitysmuoto konfferensseissa joa toistaiseksi sitä ei ole Euroopassa käytetty kuin EGUssa. Ideana PICOssa on se että aluksi on lyhyt, vain kaksi minuuttia kestävä, pikaesitys omasta aiheesta ja kun kaikki ovat pitäneet omat esitelmänsä, siirrytään videotauluille joissa pyörii PowerPoint tms. -esitys. Toisin sanoen kyseessä on eräänlainen perinteisen puheen ja posterin välimuoto joka ainakin näin ensikertalaiselle sopi aivan mainiosti. Kahden minuutin puhe pakottaa vähän panostamaan esitykseen ja näyttöruudut sekä tietotekniikka mahdollistavat mm. videoiden käytön joka on luonnollisesti mahdotonta peruspaperiposterin yhteydessä. Aiemmin olen kyllä pitänyt läppäriä posterin vieressä ja pyörittänyt siinä videoita, mutta se on todella kankea tapa eikä palvele tarkoitustaan kovinkaan hyvin. Pisteet siis PICOlle ideana ja toivottavasti tapa leviää muihinkin konfferesseihin. Ohessa vielä kuva allekirjoittaneesta pitämässä omaa kahden minuutin esitystäni.

Avaruusinsinööri kertoilemassa Mars MetNet-hankkeesta.

Mars MetNet ja paljon muuta EGUssa tänä vuonna

Allekirjoittanut suuntaa taas perinteiselle EGU (European Geosciences Union General Assembly) -konferenssimatkalle huhtikuun lopussa. Tällä kertaa ”matkassa” on esitykset MetNetistä (http:\\metnet.fmi.fi) ja CITYZERistä (http:\\cityzer.fmi.fi).

Perinteisesti EGU on sijoittunut huhtikuun loppupuolelle tai toukokuun ekalle viikolle ja tämä vuosi ei tee poikkeusta tähän (23.-28.4.). Yhtä perinteistä on sekin, että esittelemme konferenssissa Mars MetNetin viimeisimpiä uutisia ja tapahtumia. Tänä vuonna ei ole ihan niin paljon uutta kerrottavaa kuin joskus männä vuosina, mutta jotain pientä kuitenkin. Ehkäpä merkittävintä on se, että tällä kertaa emme esittele hanketta posterilla tai normaalin esitelmän muodossa, vaan ns. PICOna. Kunhan vaan saan tehtyä PICO-esitelmän valmiiksi, tulen julkaisemaan sen tiivistelmän täällä omassa blogissani, että myös MetNetin twitter-tilillä.

Toinen josta harva varmaan tietääkään on CITYZER-hanke joka on nyt pyörimässä jo toista vuotta. Ehdimme jo viime vuonna esittelemään hanketta pintapuolisesti posterin muodossa, mutta tänä vuonna on tarkoitus tuoda esille enemmän itse projektin tuloksia ja ennen kaikkea tulevaisuuden näkymiä. Hanke on nyt kovassa vauhdissa ja loppu vuodesta 2017 voikin olla jotain ihan isompaakin uutisoitavaa. Ohessa hieman esimakua mistä ko. hankkeessa on kyse.

CITYZER fact sheet. Kuva: FMI / CITYZER.

Dokumenttikanavia avaruusharrastajille YouTubessa

Satuin netissä törmäämään SpaceRip ja The Mars Underground YouTube-kanaviin jotka molemmat osoittautuivat aivan erinomaisiksi dokumenttikanaviksi. Kanavien dokumentit ovat pääsääntöisesti vain joitakin minuuttia pitkiä, mutta joukossa on muutama reilun tunnin mittainenkin dokumentti.

Molemmat dokumenttikanavat löytyvät YouTubesta ja katsottavaa riittää pitkäksi aikaa. Varsinkin lyhyitä dokumentteja voi katsella vaikka työn lomassa kahvitauolla ja pidemmät voi jättää kotona katsottavaksi. Lisäksi aihevalikoima on laaja, aina planeettatutkimuksesta kosmologian suurimpiin mysteereihin.

Allekirjoittaneelle tuli yllätyksenä dokumenttien laatu joka saa arvosanakseen vähintäänkin hyvän. Ainoa miinus tulee siitä, että kuten yleensä, videoissa ei ole suomenkielistä tekstitystä joka tietysti haittaa niitä joilla englanninkieli ei ole hallussa. YouTubesta toki löytyy tähtiharrastajalle myös suomenkielistäkin tarjontaa, mutta se rajoittuu lähinnä harrastustapahtumien esitelmien taltiointeihin (esimerkiksi UrsaSections)  tai kuten monet Warkauden Kassiopeian YouTube-kanavaa seuraavat tietävät, timelapse-videoihin.

Ohessa yksi vähän yli kahdeksan minuuttinen dokumentti Curiosity-marsmönkijästä. Nautinnollisia hetkiä avaruusdokumenttien parissa.

Marsista uutisia – Beagle-2 löytyi vihdoinkin

Beagle-2 laskeutui vuonna 2003 Marsiin ja odotukset olivat kovat. Olihan laskeutuja ensimmäinen ”halpa” marslaskeutuja ja Euroopan avaruusjärjestöllekkin tärkeä merkkipaalu Marsin tutkimuksessa. Valitettavasti Marsin kaasukehään mentyään laskeutujasta ei kuultu mitään. Ei ennen tammikuuta 2015.

Beagle-2:n mukana Marsiin matkasi myös Ilmatieteen laitoksen 14 grammaa painavan BAROBIT-painemittauslaitte jonka tarkoituksena oli tehdä painehavaintoja ja joiden avulla oli tarkoitus tutkia Marsin kaasukehän vuodenaika- ja vuorokausivaihteluita sekä lyhytkestoisempia sääilmiöitä. Valitettavasti mittauksia ei saatu tehtyä, tai ainakaan niitä ei saatu Maahan asti. Vasta NASA Phoenix 2007 -laskeutujalla päästiin tekemään painehavaintoja Marsissa.

NASAn Mars Reconnaissance Orbiter (MRO) sai pitkien etsintöjen jälkeen napattua kuvasarjan jossa näyttää aika selvästi olevan kauan kadoksissa ollut Beagle-2, tai ainakaan muuta selitystä kuvissa näkyville kohteille ei ole löydetty. Kuvista näkee suhteellisen selkeästi, että itse laskeutuja näyttäisi laskeutuneen jokseenkin ehjänä. Ainakin pari aurinkopaneelia on auki ja aluksen ”keskusosa” näyttää ehjältä. Sitä ei kuvista tietenkään voida sanoa, että onko laite toiminut, mutta mahdollisuudet siihen ovat olleet.

Beagle-2 Marsin pinnalla. Kuva: HiRISE/NASA/JPL/Parker/Leicester.

Beagle-2 Marsin pinnalla. Kuva: HiRISE/ NASA/ JPL/ Parker/ Leicester.

Yksi alustava arvio miksi Beagle-2:sta ei kuultu mitään laskeutumisen jälkeen voi olla niinkin yksinkertainen kuin se, että sen antenni/radiojärjestelmä ei toiminut oikein tai ollenkaan. On siis täysin mahdollista, että laskeutujan mittalaiteet ovat toimineet ja tehneet mittauksia, ainakin jonkin aikaa. Lopullista vastausta tuskin saadaan koska, ellei sitten mennä paikanpäälle katsomaan. Tämä tuskin tulee toteutumaan ihan lähitulevaisuudessa.

Beagle-2:n lämpökilpi, laskuvarjo ja itse laskeutuja yhdessä kuvassa. Kuva: University of Leicester/ Beagle 2/NASA/JPL/University of Arizona.

Beagle-2:n suojakuor, laskuvarjo ja itse laskeutuja yhdessä kuvassa. Kuva: University of Leicester/ Beagle 2/NASA/JPL/University of Arizona.

Lopuksi vielä kuva miltä Marsiin matkanneen Beagle-2:n mallikappale näytti vuonna 2008. Laskeutujan mallikappale on näytteillä mm. Lontoon tiedemuseossa, avaruusosastolla, jossa myös oheinen kuva on otettu. Myös Avaruus 2003 -tapahtumassa Kaapelitehtaalla oli näytteillä laskeutujan mallikappale.

Beagle-2 (etualalla) malli Lontoon tiedemuseossa. Kuva: Harri Haukka.

Beagle-2 (etualalla) malli Lontoon tiedemuseossa. Kuva: Harri Haukka.

MAVEN ja Mangalyaan saapuneet Marsin kertoradalle

NASAn MAVEN (Mars Atmosphere and Volatile Evolution) ja Intian avaruusjärjestö ISROn Mangalyaan marsluotaimet ovat saapuneet Marsin kiertoradalle. Näistä ensimmäisenä Marsin saavutti toisena laukaistu MAVEN ja muutamaa viikkoa aiemmin laukaistu Mangalyaan saapui pari päivää MAVENia myöhemmin Marsin kiertoradalle.

Nyt siis molemmat viime vuoden lopulla laukaistuista marsluotaimista ovat saavuttaneet onnellisesti kohteensa eli Marsin. MAVEN saapui Marsin kiertoradalle sunnuntaina 21. päivä kello 22:24 (EDT) ja Mangalyaan tiistaina 24. päivä. Molemmat luotaimet tekivät matkaa noin kymmenen kuukautta. Mielenkiintoinen yksityiskohta tässä kiertoradalle saapumisissa on se, että vaikka Mangalyaan laukaistiin ennen MAVENia, saapui se hieman myöhemmin Marsiin. Tämä tosin oli jo tiedossa etukäteen ja siten ei mikään suuri uutinen sinäänsä. Ehkäpä suurempi uutinen on se, että nyt muutaman päivän sisällä on Mars saanut kaksi uutta ”tekokuuta” kiertoradalleen ja kun molemmat luotaimet aloittavat tieteellisen toimintajaksonsa, niin on odotettavissa paljon uutta tietoa Marsista. Ainakin näin kovasti toivotaan ympäri maailmaa marstutkijoiden keskuudessa.

NASAn politiikka marstutkimuksen suhteen on jo varmaan kaikkien asiaa seuraavien tahojen tiedossa. NASA jakaa aika avoimesti tutkimustuloksia julkisesti ja mm. kuvamateriaalia on netti pullollaan vaikka kuinka paljon. Ei siis ole odotettavissa, että MAVENinkaan kohdalla tapahtuisi mitään suurempaa muutosta suuntaan tai toiseen, joten ”normaalit kaduntallaajatkin” voivat varmasti halutessaan seurailla netin kautta mitä MAVEN puuhailee ja mitä sen mittaukset kertoilevat Marsista. Sen sijaan ISROn Mangalyaan on hieman kysymysmerkki. ISROn nettisivuilla on NASAan verrattuna hyvin niukasti tietoa hankkeesta ja ennen kaikkea sen vaiheista. Toivottavasti operatiivisen vaiheen alettua Marsin kiertoradalla myös tutkimus- ja mittaustuloksia alkaa virtaamaan julkiseen levitykseen ISROn toimesta. Avaruusinsinööri seuraileekin mielenkiinnolla varsinkin Mangalyaanin vaiheita.

MAVENin saapumista Marsin kiertoradalle juhittiin Lockheed Martinin operaatiokeskuksessa. Kuva: Lockheed Martin.

MAVENin saapumista Marsin kiertoradalle juhittiin Lockheed Martinin operaatiokeskuksessa. Kuva: Lockheed Martin.

Pieniä päivityksiä Avaruusinsinöörin sivuilla

Avaruusinsinööri-sivulla on tehty pieniä kosmeettisia päivityksiä luomalla pari uuttaa sääaiheista sivua ja siirtämällä niille kaikki sääasiat mm. sivupalkista.

Sivuston oikeassa reunassa oleva sivupalkkiosio on alkanut täyttymään vähän liiaksikin ja sen vuoksi päätin hieman siivota sitä ottamalla pois mm. Marsin säätiedot siirtämällä ne omalle ”Marsin sää”-sivulle. Nyt ko. sivulla kyseinen soveullus on hieman isompana, helpottaen näin säätietojen lukemista. Lisäksi oma Marsin sääsivu antaa jatkossa mahdollisuuden lisätä sinne muitakin sääjuttuja kuin pelkästään Curiosityn REMS-mittalaitepaketin mittaustuloksia.

Samalla kun siirsin Marsin sääasiat omalle sivulleen, perustin myös ”Suomen sää”-sivun jonne keräilen Suomen säähän liittyviä linkkejä ym. joka vähänkin liittyy säähän ja siitä voisi olla hyötyä jolle kulle. Näin aluksi ”mainostan” hieman Ilmatieteen laitoksen vähän aikaa sitten julkaisemaa FMI TV:tä joka löytyy YouTubesta ja nyt myös siis tämän sivuston ”Suomen sää”-sivulta. Kyseinen videokokoelma päivittyy päivittäin uusilla lähipäivien sääennusteilla. Eli nyt on mahdollista katsoa tulevaa säätä ihan milloin tahansa, kohan on vaan nettiyhteys tarjolla. Tämä uusi palvelu onkin loistava lisä Ilmatieteen laitoksen sääennustepalveluihin.

Myös muita pieniä päivityksiä on tehty. Esimerkiksi MetNetin uutisten RSS-syöte on poistettu, ainakin toistaiseksi, koska MetNet-sivuston uutisosio ei ole toiminnassa ja päivittäminen tapahtuu vasta joskus tulevaisuudessa. MetNetin uutisioinnissa onkin siirrytty väliaikaisesti Twitteriin ja nyt MetNetin tuoreimpana uutisena näkyykin viimeisin Twitter-viesti.

For Mars!

Avaruusinsinööri on ollut viimeisen kuukauden niin kiireinen, ettei ole juurikaan ehtinyt kirjoittelemaan blogiin. Syy on kuitenkin hyvä, koska maaliskuun aikana piti lähettää tutkimustarjous EU:lle koskien Marsin tutkimustuloksien hyödyntämistä.

Maaliskuu oli todella kiireinen töiden suhteen. Kuukauden aikana tuli oltua reissun päällä lähes kaksi viikkoa kahden eri hankkeen tiimoilta. RITD (Re-entry: inflatable technology development in Russian collaboration) -hanke työllisti alkukuun, kun pidimme kolmannen edistymiskokouksen (eng. Progress Meeting). Kokouksessa suunnittelimme hankkeen loppuvaiheen aikataulua sekä tarvittavia toimenpiteitä jotta saamme vedettyä hankkeen kunnialla ja onnistuneesti loppuun. Hanke päättyy vuoden 2015 tammikuun lopulla ja tähän mennessä kaikki on mennyt odotetusti ja aikataulussa.

Heti RITD-kokouksen jälkeen piti sitten suunnata Amsterdamiin EU:n Horizon 2020 -marshankkeen kokoukseen. Amsterdamissa viimeistelimme tutkimustarjousta yhdessä kansainvälisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Kova oli rutistus, mutta onneksi saimme kaiken valmiiksi ennen takarajaa joka oli 26.3. kello 18:00 Suomen aikaa. Ilmatieteen laitoksella on iso rooli tässä tutkimustarjouksessa, koska olemme koko hankkeen päävetovastuussa. Jos ja kun tarjous menee läpi EU:ssa, niin taas on paljon hommia tiedossa Marsin tiimoilta. Lisäksi kansaiväliset hankkeet ovat aina mielenkiintoisia, kun pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja paikkoihin.

Seuraava suurempi rutistus odottaa loppukesästä, kun alamme rustaamaan seuraavaa suurempaa hakemusta EU:lle. Tällä kertaa kyseessä on tutka-alan hakemus, mutta siitä sitten tarkemmin, kun asia on ajankohtainen. Nyt huokaistaan hetki.

EU-hankkeen kokouspaikkana oli VU University Amsterdam. Kuva: Harri Haukka.

EU-hankkeen kokouspaikkana oli VU University Amsterdam. Kuva: Harri Haukka.

Mangalyaan 100 päivää matkalla Marsiin

Intian ensimmäinen marsluotain, Mangalyaan, on taivaltanut avaruudessa jo yli 100 päivää. Tähän mennessä luotain on matkannut 190 miljoonaa kilometriä kokonaismatkan ollessa 680 miljoonaa kilometriä.

Luotain irtaantui Maan vetovoimakentästä 1. päivä joulukuuta tehtyään ensin kuusi radannostoa Maan kiertoradalla. Tällä hetkellä luotain on siis niin sanotulla heliosentrisellä radalla, eli suomennettuna aurinkokeskeisellä radalla. Perillä Marsissa Mangalyaan on ennakkosuunnitelmien mukaan 24 syyskuuta.

Mangalyaanin matka on sujunut toistaiseksi ilman suurempia ongelmia. ISRO (Intian avaruustutkimus organisaatio) tiedotti 11.2.2014, että luotaimen ”terveydentila” on normaali. Luotaimen kuntoa ja tilaa voidaan seurata lähes koko ajan Intiassa, Byalalussa sijaitsevalla ISRO Telemetry, Tracking and Command Network (ISTRAC) -maa-asemalla. Toistaiseksi telemetriatietojen saannissa on ollut vain 40 minuutin katkos koko 100 päivän matkan aikana. Eli voidaan sanoa, että luotain on jatkuvassa seurannassa ja jos jotain tulee ilmi, niin tieto siitä saadaan nopeasti maa-asemalle. Tällä hetkellä radioviive, joka johtuu luotaimen etäisyydestä, on noin 55 sekuntia.

Luotaimen mittalaitteita testattiin helmikuun 6. päivä kytkemällä niihin virrat päälle ja ainakin toistaiseksi kaikki laitteet toimivat odotetusti. Vastaavanlaisia testejä tehdään lennon aikana vielä muutamia ennen kuin luotain saavuttaa Marsin kiertoradan.

Mangalyaanin MCC-kameran (Mars Color Camera) ottama kuva Maasta marraskuun 19. päivä 2013 kello 13:50 (IST). Kuva on otettu 67975 km korkeudesta redoluution ollessa 3.53 km. Kuva: ISRO.

Mangalyaanin MCC-kameran (Mars Color Camera) ottama kuva Maasta marraskuun 19. päivä 2013 kello 13:50 (IST). Kuva on otettu 67975 km korkeudesta resoluution ollessa 3.53 km. Kuva: ISRO.

Avaruusinsinööri osti oman marsmönkijän

Avaruusinsinööri on nyt liittynyt siihen joukkoon joka on hankkinut itselleen oman marsmönkijän… Tosin kyseessä on tanskalaisen kaikkien tunteman Lego:n uusin myyntiin tullut erikoistuote ”NASA Mars Science Laboratory Curiosity Rover” -legopakkaus.

Tämä MSL-legopakkaus on ensimmäisiä avaruusaiheisia Legon Cuusoo-sarjan tuotteita. Cuusoon ideana on se, että ihmiset voivat äänestämällä päättää mitä Cuusoo-sarjan puitteissa kehitettyjä legosarjoja tulee virallisesti myyntiin Legon nettikaupassa. MSL:n legomallia tuskin tulee koskaan löytymään kauppojen hyllyiltä ja varmaa ei ole tietysti sekään, että sitä saisi kovin kauaa Legon nettikaupastakaan. Eli jos ko. mönkijä kiinnostaa, kannattaa suunnata Legon nettiisivuille ja tilata tuote.

MSL-mönkijä tuli myyntiin vuoden ensimmäinen päivä ja toimitukset on arvioitu alkavan tammikuun lopulla. Hintakaan ei ole paha, vain noin 40 euroa postikuluineen. Ainakin allekirjoittaneelle tämä oli pakko-ostos. Onhan oikeassa Marsissa mönkivässä Curiosityssä jotain minkä suunnitteluun avaruusinsinöörikin on osallistunut.

Lego Curiosity-mönkijä. Kuva: Lego.

Lego Curiosity-mönkijä. Kuva: Lego.

Mars One yrittää Marsiin vuonna 2018

Mars One on säätiö jonka tarkoituksena on lähettää Marsiin ihmisiä 2020-luvulla. Nyt säätiö on ilmoittanut lähettävänsä satelliitin ja laskeutujan Marsiin vuonna 2018.

Mars One on kieltämättä mielenkiintoinen ja kunnianhimoinen hanke saada ihminen Marsiin jo 2020-luvun puolivälin tuntumassa. Sinäänsä ajatus ja aikataulu eivät ole uusia, vaan myös isot avaruusorganisaatiot ovat kaavailleet alustavissa suunnitelmissaan mahdollista miehitettyä lentoa juuri 2020-luvulla tai 2030-luvun alussa. Mars One on nyt ottanut ehkäpä ensimmäisen oikeasti vakavasti otettavan askeleen eteenpäin, kun Lockheed Martin ja SSTL (Surrey Satellite Technology Ltd) ovat tulleet mukaan hankkeeseen. Tästäkin huolimatta Mars Onen aikataulu ja suunnitelmat kuullostavat vähintäänkin ylioptimistisilta.

Mars One -laskeutuja pohjautuu aika 1:1 NASAn Phoenix-laskeutujaan, muutamaa ”päivitystä” lukuun ottamatta, jonka Lockheed Martin rakensi. Sinäänsä tämä lähestymistapa on järkevä, koska kerran jo Marsiin onnistuneesti laskeutunut alus on aina hyvä lähtökohta. Jos Lockheed Martin lähtee tosissaan mukaan hankkeeseen, niin laskeutuja saadaan rakennettua suhteellisen nopeasti, mutta ei kyllä 2018-laukaisuun kuten Mars One ilmoitti tiedotteessaan 10.12.2013. Ensinnäkin vaikka Marsiin lähetettäisiin ”lähes” kopio Phoenixista, niin laskeutuja joutuu käymään kaikesta huolimatta aikamoisen testirupeaman läpi ja se on aina aikaa vievää. Varsinkin avaruushankkeissa. Jos laskeutuja ja sen sinne vievä luotain (joka toimii myös linkkinä Maahan) todellakin meinataan saada kohden Marsia vuonna 2018, niin molempien aluksien suunnittelun pitäisi olla hyvässä vauhdissa.

Mutta loppujen lopuksi ongelma ei ole niinkään puhtaasti aika, vaan resurssit. Niin taloudelliset- kuin henkilöresurssit. Koska Mars One on säätiö ja sen omien sivujenkin mukaan voittoa tavoittelematon, niin mistä rahat? Vaikka Phoenix oli NASAn mittapuulla ”halpa” hanke, niin kyllä noin 700 miljoonan USAn dollarin kerääminen (lahjoituksina yms.) säätiön puitteissa marslentoa varten olisi aikamoinen saavutus. Lisäksi palkattua henkilökuntaa (insinöörejä, PR-ihmisiä, taloushallintoa,…) tarvitaan aika paljon. Ja tämä kaikki vaan 2018-laukaisua ajatellen. Miehitetyt lennot ja pysyvämpi asutus Marsissa onkin sitten jo ihan omassa luokassaan.

Näin ”muutaman” avaruushankeen kokemuksella lähinnä naurattaa se optimismi mitä Mars Onella on miehitettyyn marslentoon 2020-luvulla. Itse pitäisin Mars Onen kohdalla realistisempana 2040-lukua tai jopa 2050-lukua. Tietysti jos Mars One -säätiö on fiksu, niin he yrittävät saada NASAn mukaan, jolloin NASAn kokemus ja osaaminen saataisiin hyödynnettyä. Tässä tapauksessa 2030-luku näyttäisi aika todennäköiseltä sille, että Marsiin saadaan ihmisiä…ja elävänä vielä.

NASAn Phoenix-laskeutuja jonka pohjalle Mars One -säätiö aikoo rakentaa oman marslaskeutujan. Kuva: NASA/JPL.

NASAn Phoenix-laskeutuja jonka pohjalle Mars One -säätiö aikoo rakentaa oman marslaskeutujan. Kuva: NASA/JPL.