Cygnus alkaa taas!

Tämän vuoden tähtiharrastajien kesätapaaminen, eli tunnetummin Cygnus, alkaa torstaina Mäntsälän Leiriniemessä. Avaruusinsinöörikin on heti alusta lähtien paikalla talkoilemassa ja muuten vaan fiilistelemässä tunnelmaa.

Alunperin oletin, että tällä kertaa moneen vuoteen en pitäisi mitään esitelmää, mutta kuten aiemmasta blogikirjoituksestani käy ilmi, pidän tänäkin vuonna yhden esitelmän. Tällä kertaa siis Rosettasta. Ihan vielä ei ole esitys valmis. Pitää vielä vähän mietiskellä millä tavalla lähestyn aihetta, jotta siitä ei tule perinteinen yleisöluento. Todennäköisesti vedän esitelmän rennolla tyylillä ilman sen kummempaa “kalvosulkeisia”. Pyrin vielä saamaan mukaani joitan sopivaa rekvisiittaa, esimerkiksi PP-mittalaitteen piirikortin johon ihmiset voivat tutustua Cygnuksen aikana.

Rosetta-esitelmän lisäksi pitäisi vähän keksiä mitä kertoisi Warkauden Kassiopeian toiminnasta. Todennäköisesti tuleva Aurinkopäivä ja Härkämäen taivaskamera ovat pääosassa, mutta sittenhän sen näkee kun esitelmän aika tulee. Onneksi kuitenkin Kassiopeian touhuista ei tartte kovin montaa kalvoa tehdä, kun koko esitelmä saisi kestää vain noin viisi minuuttia. Ei siis kovin paljoa asiaa ehdi edes kertoilemaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni tähtiharrastaja pääsee tänäkin vuonna Cygnukselle ja varsinkin Varkauden seudulta olisi mukavaa nähdä vanhoja ja uusia kasvoja tapahtumassa. Tervetuloa Cygnukselle!

Vuoden 2013 Cygnuksen tunnelmia. Kuva: Harri Haukka.

Vuoden 2013 Cygnuksen tunnelmia. Kuva: Harri Haukka.

Cygnus lähestyy taas

Tähtiharrastajien perinteinen kesätapaminen, Cygnys, lähestyy taas ja on aika hieman kurkistaa etukäteen mitä tällä kertaa on luvassa.

Tänä vuonna Cygnus järjestetään 17.-20.7. kymmenen vuoden tauon jälkeen Keski-Uudellamaalla Järvenpään seurakunnan leirikeskuksessa Keravanjärven rannalla Mäntsälässä. Paikallisena järjestävänä tahona toimii Keski-Uudenmaan Altair joka järjesti Cygnuksen myös vuosikymmen sitten. Alustava ohjelma alkaa olemaan jo aika hyvin kasassa, ainakin nettisivujen perustella. Kovin suurta muutosta ei tapahtuman formattiin ole tullut, mutta sen voi ainakin huomioida, että luentojen ja esitelmien määrä on aikaisempaa vähäisempi. Tämä ei toki johdu siitä, että luennoitsijoita olisi ollut vaikeampaa saada, vaan kyseessä on ihan harkittu päätös. Itseasiassa jo viime Cygnuksella kävimme pienellä porukalla keskustelua, että olisi hyvä kokeilla josko vähän löysempi aikataulu olisi vaihteeksi hyvä idea. Tämä siksi, koska monet tapahtumakävijät ovat kommentoineet, että esitelmiä on liikaa ja ettei niitä kaikkia jaksa seurata. Tällä kertaa tähän “huutoon” on vastattu ja se on huomioitu ohjelmaa suunniteltaessa.

Allekirjoittaneella on tänäkin vuonna pieni esitelmän Cygnuksella. Tällä kertaa en kerro Marsista, vaan kohteena on Rosetta-komeettaluotain ja sen Philae-laskeutujan marraskuussa tapahtuva laskeutuminen komeetalle. Ihan tarkkaan en vielä tiedä mitä kertoilen, mutta pyrin demoamaan Ilmatieteen laitoksen PP-mittalaitteen toimintaa jollain tavalla. Ehkäpä saan otettua mukaani prototyypin jolla testailimme jäätyneen hiekan sähkönjohtavuutta. Esitelmäni on tällä hetkellä aikataulutettu lauantaille. Niin ja tiedoksi niille ketkä ovat tulossa myös Härkämäen aurinkopäivään, pidän saman esitelmän molemmissa tapahtumissa.

Kassiopeian jäsen Tommi Kumlin tiirailee Aurinkoa Cygnus 2013-tapahtumassa. Kuva: Harri Haukka.

Kassiopeian jäsen Tommi Kumlin tiirailee Aurinkoa Cygnus 2013-tapahtumassa. Kuva: Harri Haukka.

Vielä hieman EGU:sta ja ”Bring your own rock” -näyttelystä

Avaruusinsinöörin EGU:uun viemä punagraniittikivi päätyi ilmeisesti johonkin hyötykäyttöön EGU:n jälkeen.

EGU:n jälkeen mietin, että mihinkähän ”Bring your own rock” -näyttelyyn tuomani pieni punagraniitin palanen oikein joutui konferenssin päätyttyä. Tiesin kyllä, että jotain käyttöä kivikokoelmalle on mietitty ja nyt EGU:n julkaisemassa YouTube-videossa kerrotaan, että osa kivistä menee mm. tieteelliseen tutkimukseen ja esille kivinäytteiksi. Sitä tuskin saa koskaan tietää mihin juuri allekirjoittaneen kivi joutui, mutta ideana tälläinen näyttely/keräys on ihan kiva. Saa nähdä tuleeko jotain vastaavaa tulevina vuosina EGU:uun, vai oliko tämä vain yhden kerran juttu.

Komeettarekkailemassa

Pari päivää meni nopeasti Komeettarekan kyydissä Lahdessa ja Tampereella. Molemmilla paikkakunnilla riitti vilinää ja paljon asiasta kiinnostuneita ihmisiä saapui kyselemään Rosettasta ja sen tekemästä tutkimustyöstä.

Avaruusinsinööri siis hyppäsi Komeettarekan matkaan Lahdessa (21.5.) hieman sateisen sään siivittämänä. Aluksi näytti siltä ettei juuri sään takia tulisi mitään suurempaa yleisöryntäystä, mutta puolenpäivän aikaan paikalle tupsahti hieman yllättäenkin iso joukko oppilaita Lahden eri yläasteilta. En tarkkaan laskenut kuinka monta luokkaa rekassa vieraili, mutta arvaus ei mene pahasti pieleen, jos sanon noin kymmenen luokan käyneen rekassa. Välillä rekassa oli parikin luokkaa yhtäaikaa ja ulkona odottamassa vielä yksi sisäänpääsyä. Tätä tungosta sitten riittikin monta tuntia.

Toinen päivä (22.5.) menikin sitten Tampereella, Laukontorilla. Sään suhteen tapahtui täyskäännös. Lahden sateinen sää vaihtui helteeseen, lämpömittarin kivutessa “parhaimmillaan” jopa noin 27 asteen tuntumaan. Varsinkin iltapäivällä rekassa alkoi olemaan kuuma jo pelkän sään takia, puhumattakaan ihmistungoksen aiheuttamasta lämpötilannoususta. Tampere erosi myös täysin Lahdesta kävijöiden suhteen. Toisin kuin Lahdessa, Tampereella ei käynyt yhtään koululuokkaa rekassa. Lämmin sää ja keskellä toria seisova rekka tosin takasivat sen, että torilla muutenkin vierailevat näkivät rekan ja tulivat sisälle katselemaan mistä hommassa on kyse. Myös Patrialta kävi porukkaa ihmettelemässä sankoin joukoin rekkaa. Patriahan on rakentanut mm. Rosetta-luotaimen rungon ja tehonjakoyksikön. Kaiken kaikkiaan arvioisin, että molemmilla paikkakunnilla kävi suurin piirtein saman verran porukkaa rekassa, huolimatta siitä että kävijäkunnat olivat täysin erillaisia luonteeltaan.

Mikä oli sitten Komeettarekan suurin vetonaula? Noh rekassa käyneet varmasti ovat samaa mieltä, että se oli komeettakeittiö. Täytyy itsekkin sanoa, että ko. keittiön toteutustapa ei ole mitenkään vaikea, itseasiassa lähes kuka tahansa voisi suhteellisen pienellä vaivalla toteuttaa sen. Oikeastaan ainoa asia mitä voi joutua vähän etsimään on kuivajää jota ei nyt ihan joka kaupasta saa. Komeettakeittiön ideana on sekoittaa komeetoissa olevista aineksista, joista suurinosa löytyy kotoa, eräänlainen litku josta sitten kuivajään avulla tehdä jääkimpale joka näyttää aikalailla siltä miltä komeetat oikeasti näyttävät. Täytyykin tutkailla voisiko komeettakeittiön laittaa pystyyn vaikka Härkämäen aurinkopäivän ajaksi.

Tuukka Perhoniemi Ursasta kokkailee komeettaa Lahdessa. Kuva: Harri Haukka.

Tuukka Perhoniemi Ursasta kokkailee komeettaa Lahdessa. Kuva: Harri Haukka.

EGU ohitse tältä erää

Avaruusinsinööri kotiutui EGU:sta myöhään keskiviikkoiltana. Ihan kommelluksitta ei kotimatka kuitenkaan sujunut.

Tänä vuonna avaruusinsinöörin osalta kolmipäiväinen EGU päättyi kirjaimellisesti juosten. Olin varannut hyvin aikaa lentokentälle menoon, jotta ehtii vähän ostoksille ja rauhassa siirtyä koneeseen. Toisin kuitenkin kävi. Lentokenttäbussi ei saapunut, vaikka porukalla odottelimmekin sitä 40 minuuttia yli odotetun saapumisajan. Minä ja muut odottelijat yksi toisensa jälkeen päätimme suunnata takseille ja niillä kohden lentokenttää. Tämä oli kyllä virhe. Normaalisti noin 20 minuutin matka lentokentälle venähti yli puolentoistatunnin ruuhkassa istumiseksi. Alkoi jo näyttää pahalta lennolle ehtiminen, kunnes taksikuskilla välähti ja hän muisti oikoreitin joka vältteli pääteitä. Ehdin juuri ja juuri koneeseen. Jos olisi mennyt vielä kymmenenkin minuuttia kauemmin, niin avaruusinsinööri odottelisi tätä kirjottaessa tämän päivän kello kolmen lentoa. Mitä tästä siis opimme? Ainakin sen, että vappuaatto on Itävallassa liikenteen suhteen samanlainen kuin Suomessa juhannusaatto. Ei siis kannata suunnitellakkaan liikkumista muilla kuin raiteilla.

Noh itse viimeinen EGU-päivä oli vähän rennompi. Kävin aamupäivällä kuuntelemassa luentoja Kuusta ja suuntasin sitten vähäksi aikaa Wienin keskustaan, ennen kuin piti palata takaisin konferenssikeskukseen laukkua ja posteriputkea hakemaan. Tästä eteenpäin alkoikin sitten edellä mainittu reissu lentokentälle.

EGU:ssa oli tänä vuonna “Bring your own rock” -nurkkaus jonne osallistujilta pyydettiin kiveä omalta kotiseudultaan. Itse päätin viedä pienen kiven muiden joukkoon ja taskuun valikoitui pieni pala suomalaista punagraniittia. Saa nähdä kuinka paljon kiviä kerääntyy loppuviikon aikana. Maanantaina oli jo ihan kohtuullisesti kiviä kertynyt kuten oheisesta kuvasta käy ilmi.

EGU 2014 "Bring your own rock" -kokoelmaa maanantailta. Kuva: Harri Haukka.

EGU 2014 “Bring your own rock” -kokoelmaa maanantailta. Kuva: Harri Haukka.

Posterisessiossa riitti vilskettä

Tiistain 29.4. posterisessio EGU:ssa oli odotuksiin nähden vilkkas. RITD-posteria kävi ihastelemassa tusinan verran tutkijoita ja muutamien kanssa sain viriteltyä ihan hyvää ja rakentavaa keskustelua. Yleiskuvaksi jäi se, että posterimme ja työ mitä olemme tehneet on mielenkiintoista ja uutta.

Yleensä erikoisaiheposterit, kuten RITD-posteri, eivät vedä kovin paljon porukkaa luoksensa, mutta tällä kertaa posterilla vieraili yllättävänkin paljon kiinnostuneita silmäpareja. Mukavinta oli se, että suurinosa näistä oli uusia kasvoja joille RITD tai MetNet eivät olleet entuudestaan tuttuja. Itse posterisessio meni “vanhan kaavan mukaan”. Puolitoista tuntia selitin posterin vierellä ihmisille, että mitä olemme RITD-projektissa tehneet ja mitä vielä on tulossa.

Yritin keskusteluissa erityisesti painottaa loppukesästä tehtäviä tuulitunnelitestejä, koska niiden avulla saamme lopullisesti tutkittua sen kuinka hyvin MetNet-tyyppinen laskeutuja saadaan muutettua Maahan laskeutuvaksi alukseksi. Matemaattiset laskelmat on tehty jo, mutta käytännön testi on vielä tekemättä. Tosin tuulitunnelitesti tehdään 1:15 kokoisella mallilla, joten vielä tulemme tarvitsemaan oikean ilmakehässä tehtävän testin täysikokoisella laskeutujalla. Ehkä sellainen testi tehdäänkin tulevaisuudessa. Sen aika näyttää.

Niin ja saatiinhan niitä ukkosiakin tiistaille. Tosin avaruusinsinööri ei ehtinyt itse todistamaan kuin ohi lipuvat tummat pilvet, mutta kuulemma oli oikein jyrinääkin taas ollut. Sisällä konferenssikeskuksessa ei kyllä tiennyt mitään ulkoilmasta, puhumattakaan säästä.

image

EGU:n toinen päivä alkoi geoinstrumenteilla ja Cassinilla

EGU:n toinen päivä on avaruusinsinöörin näkökulmasta tärkein anniltaan. Aamupäivällä oli geoinstrumenttien luentosessio ja iltapäivällä sitten posterisessio.

GI (geosciences instrumentation and data systems) -sessio on se jonka puitteissa RITD-posteria esitellään tämän vuoden EGU:ssa. Tiistaina aamupäivällä oli kyseisen divisioonan pääasiallinen luentosessio ja siellä olikin muutama ihan mielenkiintoinen esitys. Ehkä näin päällimmäisenä jäi mieleen suunnitelmat Venus Express -aluksen ilmajarrutuskokeesta (aerobraking englanniksi) joka toteutetaan lähiaikoina, kun hanke kohtaa vääjäämättömän loppunsa. Avaruusinsinööri odottaakin mielenkiinnolla mitä kyseinen testi tuo tullessaan. On selvääkin selvempää, että kyseinen testi on viimeisiä, ellei jopa viimeinen mitä Venus Express tekee pitkän ja menestyksellisen taipaleensa aikana. Avaruusinsinööri ehti vielä pikaisesti pistätyä kuuntelemassa Cassini-hankkeen 10-vuotissynttäreiden luentosarjaa.

Ennen posterisessiota olisi vielä GI-divisioonan oma kokous ja sen jälkeen voikin alkaa valmistaumaan posterisessioon. Huomenna keskiviikkona avaruusinsinööri suuntaakin kotio kohti. Toki vielä muutamalle luennolle pitää osallistua ennen lentokentälle lähtemistä.

image

Ukkoskausi avattu tänä vuonna

EGU:n ekan päivän yksi huipennus oli ehdottomasti jo hieman odotettukin ukkonen. Tosin ei se ihan täydellä ryminällä iskenyt konferenssikeskuksen päälle, mutta muutaman jyrähdyksen kuulin ja kuvan sai otettua.

Avaruusinsinööri oli jo etukäteen katsellut hieman sääennusteita Wieniin ja ne ennustelivat maanantai-iltapäivälle ukkosen mahdollisuutta. Tällä kertaa ennusteet pitivät kutinsa ja pieni ukkosenpoikanen saapuikin jyrinän kera Wienin konferenssikeskuksen tuntumaan. Harmittavasti salamat jäivät tällä kertaa näkemättä, mutta jyrinää, ukkospilviä ja sadetta saatiin, joten voinen todeta omalta osaltani tämän kesän ukkoskauden avatuksi.

Toivottavasti nämä ukkoset eivät sitten olleet ne ainoat tälle kesälle. Viime vuosi oli onneton ukkosten suhteen. Joko niitä ei sattunut olemaan siellä missä minä olin tai sitten niitä oli ihan jossain muualla missä olin. Toiselle EGU-päivälle, eli tiistaille 29.4., on kanssa ennusteltu ukkosia, joten saa nähdä joko tärppäisi ja näkisi niitä salamoitakin.

image

Avaruusinsinööri on EGU:ssa

Avaruusinsinööri saapui helteiseen Wieniin ja EGU:uun. Tänään maanantaina olisi vuorossa illan posterisessio jossa nykyiset ja entiset Ilmatieteen laitoksen tutkijat esittelevät tutkimustaan ja tuloksia.

EGU alkoi helteisessä säässä, kun lentokone laskeutui aurinkoiseen Wieniin. Ensimmäisenä päivänä ei vielä ehdi hirveästi esitelmiä seuraamaan, kun saapuminen “pelipaikalle” tapahtui kello 14:sta jälkeen. Sen verran kuitenkin ehtii tutustua tämän vuoden antiin, että perinteinen näyttely ja firmojen esittelyt ehtii kiertää läpi. Sitten pitääkin jo suunnata kohden posterisessiota jossa varmasti on taas jotain uutta ja jännää nähtävää. Huomenna sitten olisi oman RITD-posterin esillelaitto aamulla ja sitten illalla sen esittely.

Laittelen vielä myöhemmin tekstiä kuvan kera mitä tämän illan postersessio tuo tullessaan. Varmaan ainakin Järvisen Rikun ja Sillanpään Ilkan posterit tulen jotenkin esittelmään, ainakin kuvien avulla jos ei muuten.

image

EGU:n RITD-posteri esittelyssä

Lupailin jossain vaiheessa, että laitan myös blogiini esittelyn posterista jonka aion esitellä EGU:ssa (European Geosciences Union General Assembly) tiistaina 29.4. Tälläkin kertaa aiheena on RITD (Re-entry: inflatable technology development in Russian collaboration) EU-projekti ja tässä on tiivistettynä posterin sisältö.

Tulevissa blogikirjoituksissani kertoilen enemmän itse EGU:sta ja siitä mitä siellä tapahtuu, joten en tässä yhteydessä sen tarkemmin pureudu itse konferenssiin. On kuitenkin hyvä muistuttaa siitä, että miksi me tutkijat ja insinöörit ylipäätänsä käymme konferenseissa eri puolilla maailmaa. Tärkein syy on ehdottomasti se, että konferenssit kuten EGU (ja avaruusinsinöörin tapauksessa myös EPSC) ovat parhaita tilaisuuksia esitellä tutkimustuloksia yms. muulle tiedeyhteisölle. Kasvokkain tapahtuva kommunikointi ja ajatustenvaihto on paras tapa tuoda esille omaa työtään ja lisäksi samalla tulee luotua kontakteja muihin alan tutkijoihin.

On varmaan hyvä hieman kerrata mistä RITD-projektissa on kyse ennen kuin esitellään itse posteri. Eli lyhykäisyydessään RITD:n tarkoituksena on suunnitella uudentyyppinen laskeutumisalus jolla voidaan tuoda hyötykuormaa Maahan mm. ISS-avaruusasemalta. Projektin perustana on tässäkin blogissa esitelty MetNet-laskeutuja (RITD:ssä nimeltään Mini-1). Työhön kuuluu mm. matemaattisten laskelmien tekemistä (nopeudet, laskeutumiskulmat, yms.), tuulitunnelitestit ja tarvittavien muutoksien suunnittelu MetNet-tyyppiseen alukseen jotta se soveltuu Maahan laskeutumiseen.

Sitten itse posteriin ja sen lyhyeen esittelyyn. Posterin otsikko on hyvin yksinkertaisesti “RITD – Adapting Mars Entry, Descent and Landing System for Earth“. Tämä siksi, koska tällä kertaa emme paneudu vain yhteen yksittäiseen osa-alueeseen hankkeessa, vaan kerromme yleiskatsauksen tähän mennessä tehdystä työstä ja sen tuloksista. Posterin pääasialliset aiheet ovat:

  1. Kuinka määritellään Maahan laskeutuvan (MetNettiin perustuvan) Mini-1 -luokan aluksen optimaalinen laskeutumiskulma ja nopeus. Nämä molemmat ovat luonnollisesti kriittisiä, jotta alus selviää ehjänä laskeutumisesta Maahan.
  2. Mahdolliset sovellukset erilaisille laskeutujille (Mini-1, Mini-1, Middle-1, Middle-2 ja Large). Esittelen lyhyesti mitä milläkin laskeutujatyypillä voi mahdollsesti tehdä. Keskitymme kuitenkin lähinnä Mini-1 -tyypin laskeutujaan.
  3. Tulevat tuulitunnelitestit jotka toteutetaan loppukesästä Venäjällä suuressa tuulitunnelissa. Näiden testien avulla on tarkoitus määrittää reaalimaailmassa Mini-1 -laskeutujan aerodynaamisia ominaisuuksia ja tarkistaa matemaattisten laskelmien paikkansa pitävyyttä.

Ohessa vielä itse posteri jonka tulen siis esittelemään tiistaina 29.4. Wienissä.

RITD (Re-entry: inflatable technology development in Russian collaboration) posteri EGU:ssa vuonna 2014. Kuva:  Harri Haukka / Ilmatieteen laitos.

RITD (Re-entry: inflatable technology development in Russian collaboration) posteri EGU:ssa vuonna 2014. Kuva: Harri Haukka / Ilmatieteen laitos.