Perjantai 7.10. oli sitten vihon viimeinen EPSC-DPS konferenssin päivä. Ja se oli myös se päivä jolloin tuntui olevan eniten kiireitä. Allekirjoittanut joutui hieman yllättäen Tähdet ja Avaruus -lehden kuvaajaksi, kun piti ottaa lehteä varten kuvia Planetary Societyn Emily Lakdawallasta. Hän pitää mm. Plantary Soscietyn blogia. Itseasiassa yritin tavoitella häntä koko ESPC-DPS viikon ajan kuvausta varten, mutta vasta torstaina sain häneen yhteyden. Noh onneksi kuvaus oli nopea, noin viisi minuuttia. Siihen ei siis kulunut kovin paljon aikaa.
Perjantain ehdoton kohokohta oli Tuomon pitämä puhe Härkämäen observatorion eksoplaneettahavainnoista. Tuomo piti erinomaisen puheen ja mikä positiivisinta, häneltä kyseltiin paljon kysymyksiä. Jopa session jälkeen Tuomo sai vastailla kysymyksiin. Tämä ei ole ihan tavallista, koska normaalisti esityksien jälkeen kysymyksiä ei juurikaan tule ja jos tulee, niin kysyjänä on yleensä session puheenjohtaja joka tekee jonkun peruskysymyksen. Oli siis hienoa huomata, että Härkämäen havaintotyö selvästi kiinnosti noin 20 hengen yleisöä.
Tuomon esitelmän jälkeen minun ja Oskun piti kiirehtiä juna-asemalle. Tässä tulikin sitten koko matkan suurin mutka. Osa Ranskan junista oli nimittäin lakossa ja emme tienneet, että kulkevatko junat Nantesista Pariisiin. Onneksi odottamisen jälkeen juna kuitenkin lähti kohden Pariisia, tosin noin 20 minuuttia myöhässä. Junamatka menikin sitten hyvin, mutta Pariisin päärautatieasemalta lentokentälle menevä linja-auto sai sitten meidänkin otsat ryppyyn. Linja-automatka kesti nimittäin noin puolitoista tuntia. Aloimme jo loppuvaiheessa vilkuilemaan kelloa, että ehdimmekö edes Suomeen suuntautuvaan lentokoneeseen. Onneksi kuitenkin lentokentällä ei ollut ruuhkaa ja pääsimme onnellisesti perille. Tuomolla taasen oli hieman huononmpi tuuri. Hänen junansa Nantesista piti aikataulun mukaan lähteä noin reilu tunti meidän jälkeen ja jos kaikki olisi mennyt aikataulussa, niin hän olisi saapunut noin tuntia ennen lentokoneen lähtöä lentoasemalle. Tuomon kohdalla Nantesin suora junayhteys lentoasemalle oli heti lähtiessään 40 minuuttia myöhässä. Siis vaikka juna olisi muuten ajanut lentoasemalle “aikataulussa”, niin Tuomolle olisi jäänyt vain 20 minuuttia siiryä koneeseen. Onneksi lentomme myöhästyi noin kymmenen minuuttia ja Tuomo ehti just ja just lennolle. Ilman lennon myöhästymistä Tuomo olisi jäänyt “rannalle”. Onneksi kuitenkin kaikki sujui loppujen lopuksi hyvin ja me kaikki pääsimme onnellisesti takaisin Suomeen.