Fortnitea Kuussa! Kyllä se on nyt mahdollista, kiitos ESAn

Sain kunnian testata tammikuussa 2024 ESAn teknologiakeskus ESTECissä Epic Gamesin kehitteillä olevaa Fortnite-lisäosaa. Nyt kyseinen lisäosa on julkaistu suurelle yleisölle pelattavaksi ja se kannattaakin tsekata, vaikka itse Fortnite ei olisikaan ennestään tuttu.

Tammikuun työpajan yhteydessä sain mahdollisuuden keskustella Epic Gamesin pelinkehittäjän kanssa hyvän tovin kyseisestä lisäosasta ja kävi ilmi, että pelillisyydestä huolimatta, se sisältää paljon ihan aitoa tieteeseen ja tutkimukseen perustuvia elementtejä. Yksi hyvä esimerkki on lisäosassa rakennettavat kuuasemat ja niiden suojarakenteet jotka perustuvat aitoon Hassell arkkitehtuuri-, suunnittelu- ja kaupunkisuunnittelutoimiston ESAlle tekemään kuuaseman arkkitehtuurisuunnitelmaan. Lisäosassa “rakennettavat” rakennuspalikat pohjautuvat ideaan, jossa Kuun omasta materiaalista (toisin sanoen kuupölystä ja -kivestä) puristetaan tetraedrimäisiä palikoita, joita päällekkäin kasaamalla saadaan kuuaseman päälle rakennettua säteilysuojaa. Pääsin itse myös hypistelmään näiden kappaleiden malleja käsissäni ja kyllähän idean toimivuus on ainakin testaamisen arvoista.

Kehitetty, ja nyt siis julkaistu, Fortniten lisäosa on nimeltään “Lunar Horizons” ja sen voi ladata mm. Epic Gamesin nettisivujen kautta. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä ja jopa ottamaan yhdeksi “sisäänheittotuotteeksi” kaikille tähtiharrastusyhdistyksille. Tällä lisäosalla varmasti saadaan nuorempikin väki liimautumaan avaruusasioiden äärelle. Tämän lisäksi, koska kyseessä on todelliseen tutkimukseen ja kehitystyöhön perustuva lisäosa, siinä samalla ja sivussa tulee oppineeksi jotain kuuympäristöstä ja Kuusta itsestään. Tämä onkin ollut yksi motiivi kyseisen lisäosan kehitykselle ja tämä on yksi oiva esimerkki kuinka myös ESA osaa ajatella asioita “laatikon ulkopuolelta”.

ESAn virallinen tiedote aiheesta löytyy ESAn sivuilta ja lisäosan voi tosiaan, kuten mainittua, imuroida Epic Gamesin sivuilta. Ei kun seikkailemaan Kuuhun!

Kuva: 2024 Epic Games, Inc.

“NATO open door policy: 20 years ago, today and tomorrow” -seminaari

Sain osallistua keskiviikkona 10.4. kutsuttuna Ulkopoliittisen instituutin (UPI) järjestämään “NATO open door policy: 20 years ago, today and tomorrow” -seminaariin Eduskunnan Pikkuparlamentissa.

En tiennyt etukäteen mitä odottaa kyseiseltä seminaarilta, mutta loppujen lopuksi anti oli erinomaista. Avaruusasioita ei tilaisuudessa virallisesti käsitelty, mutta muutaman sanasen pääsin lounaalla vaihtamaan aiheesta mm. Japanin tuoreen Suomen suurlähettilään kanssa. Suurlähettiläs ilmaisi myös kiinnostuksensa vierailla meillä Ilmatieteen laitoksella, joten välitin lähettilään tiedustelun eteenpäin.

Erityisesti kävimme keskustelua avaruustilanteesta ja avaruudentilannekuvasta. Keskustelu oli todella mielenkiintoista ja kävimme lyhyesti läpi mm. satelliittiseurannan ja geomagneettisten häiriöiden vaikutukset yhteiskuntaan. Revontulista puhuminen oli luonnollista, koska niiden tutkimusta Ilmatieteen laitos on tehnyt jo liki 200 vuotta. Ilokseni minulle jäi tunne, että lähettiläs ja muut pöytäseurueessa olivat aidosti kiinnostuneet avaruudentilannekuvan kasvavasta merkityksestä nyky-yhteiskunnassa.

Odotan kyllä mielenkiinnolla mitä NATO:n jäsenyys tuo mukanaan avaruuspuolelle ja ennen kaikkea avaruustilannekuvaan. Toivottavasti jossain kohtaa voimme käydä myös tämän aihealueen keskusteluja tiiviimmin ja rakentavasti.

NATO-seminaari Pikkuparlamentissa 10.4.2024. Kuva: Harri Haukka.

Vuosi vaihtuu ja on lyhyen yhteenvedon aika

Vuosi 2023 alkaa hiljalleen kääntymään loppupuolelle ja tämäkin avaruusinsinööri siirtyy pikku hiljaa joulun viettoon. Vuosi piti sisällään paljon hanketarjouksia ja hankkeiden managerointia. Vuosi oli myös oli valmistautumista tulevaisuuden muutoksiin, joita on näköpiirissä tulevina vuosina. Mikään muuhan ei ole varmaa kuin muutos.

Voisin mainita vaikka kuinka monta kohokohtaa vuodelta 2023, mutta erityisesti haluan nostaa esille alkuvuodesta valmistellun avaruustilannekeskuksen loppuraportin valmistumisen. Sen eteen teimme valtavasti töitä hyvällä motivaatiolla ja tiimimme sai ministeriöiden tuella upean loppuraportin ja suositukset aikaiseksi. Katson itse, että kyseinen keskus toteutuessaan nostaa Suomen kyvykkyyksiä vastata haasteisiin, joita avaruuden käyttö vääjäämättä tuo tullessaan. Meidän pitää varautua tulevaisuuden uhkiin ja mielellään mahdollisimman etupainotteisesti. Tovoittavasti saamme vuoden 2024 aikana edistettyä tätä tavoitetta.

Hyvää joulua ja alkavaa vuotta 2024 kaikille!

PS: Oheinen kuva on otettu Joroisissa jo yli kymmen vuotta sitten.

Kolme uutta suomalaista satelliittia avaruuteen

Suomalainen Iceye-yritys laukaisi marraskuun 11. päivä neljä satelliittia kiertoradalle ja näistä neljästä kolme on nyt lisätty Suomen avaruusesineiden rekisteriin, jota TEM (työ- ja elinkeinoministeriö) ylläpitää.

Iceyen “Suomi-satelliitit” on nimetty yrityksen nimeämistapaa noudattaen tututtuun tapaan Iceye-X31, Iceye-X32 ja Iceye-X35 nimisiksi. Neljäs satelliitti joka laukaistiin saman laukaisun yhteydessä on nimeltään Iceye-X34 ja se on USA:n avaruusesineiden rekisterissä (oletettavasti). Kyseiset satellitit kasvattavat yrityksen satelliittilaivaston reilusti yli kolmeenkymmeneen ja niiden käyttötarkoitus on avaruudessa käytettävien SAR-tutkien (synthetic-aperture radar eli synteettisen apertuurin tutka) hyödyntäminen Maan havainnoinnissa ja kaukokartoituksessa.

Uuden laukaisun ja kolmen suomalaisen satelliitin myötä Suomen avaruusesineiden rekisterissä on tällä hetkellä 27 satelliittia, joista tosin osa ei ole enää kiertoradalla tai toimintakykyisiä. Uusien satelliittien myötä on odotettavissa, että vuoden 2024 aikana saavutetaan kirkkaasti kolmenkymmenen laukaistun suomalaisen satelliitin merkkipaalu. Pitkältä tästä kuuluu kiitos juurikin Iceyelle, mutta muutaman muunkin satelliittitoimittajan odotetaan laukaisevan satelliittinsa avaruuteen vuoden 2024 aikana.

Nämä kolme uutta satelliittia on myös lisätty tämän sivuston “Suomi-satelliitit” -sivulle. Sivulla voi seurata missä ko. satelliitit ovat radallaan tällä hetkellä.

Transporter-9 laukaisu. Kuva: Iceye (https://www.iceye.com/press/press-releases/iceye-elevates-its-world-leading-radar-imaging-constellation-with-four-new-satellites-launched)

Reaktor Hello World -satelliitti paloi Maan ilmakehässä

Ennusteiden mukaan Reaktor Hello World -satelliitin odotettiin tulevan Maan ilmakehään joskus lokakuun lopussa. Aikaikkuna vaihteli 20.-26. päivien aikaskaalalla ja lopullisesti satelliitti lakkasi toimimasta 22./23.10. hujakoilla.

Tarkkaa ilmakehään saapumisaikaa, ts. tippumista, ei voida määritellä ilman tutkahavaintoja, mutta viimeiset telemeteriatiedot satelliitti lähetti 21.10. ja parinkin ennustelaskelman mukaan satelliitti olisi lopullisesti palanut Maan ilmakehässä 22./23.10. Voidaan kuitenkin sanoa varmuudella, että tämän artikkelin kirjoitushetkellä satelliitti on palanut ilmakehässä. Koska kyseessä oli hyvin pieni satelliitti, ei siitä ole iskeytynyt Maan pinnalle mitään palasia, mutta hieno “tähdenlento” siitä kuitenkin on voitu havaita onnekkaimpien toimesta. Tarkempi tippumisajankohta voi varmistua, jos satelliitista saadaan aivan loppuajan havaintoja (tutka yms.)

Ilmatieteen laitoksella seurattiin myös ahkerasti Reaktor Hello Worldin Maahan palaamista. Meillä tehtiin jopa omia ennusteita, jotka olivat aika hyvin linjassa kansainvälisten ennusteiden ja lopullisen ilmakehään palaamisen ajankohdan kanssa. Tämä olikin hyvää valmistautumista kansallisen avaruustilannekuvakeskuksen toimintojen aloittamiseen.

Virallisesti Reaktor Hello World oli ensimmäinen suomalainen satelliitti, joka tippui Maan ilmakehään. Joissakin yhteyksissä jo alas tullut Aalto-2 mainitaan suomalaisena satelliittina, mutta kuten asiantuntijat netissä huomauttivat, oli kyseinen satelliitti Belgian avaruusesinerekisterissä. Täten sitä ei virallisesti lueta suomalaiseksi, vaikka toki sen kaikki operointi ja valmistus tehtiin Suomessa.

Reaktor Hello World ei tosin ollut ensimmäinen avaruusesine (jolla tarkoitetaan kaikkia avaruuteen lähetettyjä laitteita, ei pelkästään satelliitteja), joka paloi Maan ilmakehässä. Arkistoista löytyy mm. Mars-96:n mukana matalalle kiertoradalle päässeet suomalaista alkuperää olevat mittalaitteet ja avaruusteknologia. Kuten historiasta tietävät tietää, ei Mars-96 koskaan päässyt lähellekään Marsia, vaan epäonnistuneen laukaisun seurauksena se paloi Maan ilmakehässä. Tästäkin huolimatta, mukana ollut suomalainen teknologia saavutti virallisen avaruuden rajan, joten voidaan sanoa, että laitteet käväisivät avaruudessa. Toki on muitakin epäonnistuneita laukaisuja yms., joiden mukana on ollut suomalaista avaruustekniikkaa, mutta ei niistä sen enempää tässä kohtaa.

Suomi-satelliitit seurantaan!

Suomalaisia satelliitteja on avaruudessa jo aika monta, mutta niiden seuranta vaatii pientä tietoa mitkä satelliiteista ovat tarkalleen suomalaisia ja mitkä eivät. Virallisesti suomalaisiksi satelliiteiksi listataan ne satelliitit, jotka on rekisteröity Suomeen.

Netissä on kasa päin sivustoja, joiden kautta voi seurata likipitäen mitä tahansa tunnettua Maan kiertolaista (satelliitit, avaruusromu, yms.), mutta jos netin käyttäjä haluaa nähdä missä suomalaiset satelliitit tällä hetkellä sijaitsevat kiertoradalla, ei siihen ole yhtään helppokäyttöistä sivua. Tähän puutteeseen päätin omalta osaltani luoda ratkaisun listaamalla yhdelle sivulle (Suomi-satelliitit, jonka linkki löytyy mm. tämän sivuston yläpalkista) kaikki tällä hetkellä Maata kiertävät ja Suomeen rekisteröidyt satelliitit.

Suurin osa satelliiteista kuuluu Iceye-yritykselle, mutta on joukossa myös muutama yliopistosatelliitti ja parin muunkin suomalaisen yrityksen satelliitti. Täytyy muistaa, että mm. Iceye:lla on yrityksenä enemmän satelliitteja avaruudessa, mutta osa niistä on rekisteröity muualle kuin Suomeen. Tämän takia osaa Iceye:n satelliiteista ei ole listattu sivulla.

Päivitän ko. sivun suomi-satelliitit-listaa aina kun uusia satelliitteja laukaistaan ja ne saavat oman tunnuksensa. Poistan myös satelliitteja sitä mukaa kun niiden toiminta lakkaa ja ne tuhoutuvat Maan ilmakehässä tai ajetaan ns. “roskaparkkiradalle”.

Aalto 1 -satelliitti.

Twitter-tili hakkeroitu – Mastodon sen tilalle.

Vaikka Twitter ei ole ollut mitenkään pääasiallinen tiedotuskanavani, on sitä kuitenkin tullut käytettyä säännöllisen epäsäännöllisesti. Valitettavasti joku pääsi hakkeroimaan sen ja käyttämään sitä roskasisällön jakamiseen.

Jo ennen hakkerointia akivoiduin Twitterin kilpailijan, Mastodonin, alustalla jakamalla siellä kaikki samat twiitit kuin Twitterin puolella. Noh nyt ainakin tämä duplikoitujen viestien jakaminen on toistaiseksi jäissä (kirjaimellisesti). Voi olla, että jatkossa siirryn enemmän tai vähemmän kokonaan Mastodonin puolelle, ihan vaan johtuen Twitterin viimeaikaisista käänteistä. Asiaan vaikuttaa myös se, että vaikka tein Twitterille välittömästi ilmoituksen tilini hakkeroimisesta, ei sieltä ole vieläkään noin kuukauden jälkeen tullut yhtään mitään vastausta saati sitten toimenpiteitä tilini palauttamiseksi. Sentään Twitterin automatiikka sai jäädytettyä tilini, ettei sitä kautta enää jaeta roskasisältöä.

Täten edellisestä johtuen, olen päätynyt siihen, että ammatillisissa sosiaalisen median asioissa keskityn jo mainitun Mastodonin lisäksi LinkedIn:iin, jättäen joskus mahdollisesti uudelleen avatun Twitter-tilini kolmanneksi kanavaksi, jossa jaan edellisisissä pääasiallisissa medioissa julkaistut viestini.

Eli jos ette jo seuraa minua Mastodonissa, niin tilini ja viestini löytyvät seuraavasta osoitteesta https://mastodon.online/@harrihaukka. LinkedIn-julkaisuni löytyvät taasen https://www.linkedin.com/in/harri-haukka/.

Suomi liittyi EU:n SST-yhteenliittymään

Vuoden loppupuoli on ollut suomalaisessa avaruustoiminnassa vilkas ja jatkuu sellaisena myös vuoden vaihteen yli. Suomi liittyi pitkän prosessin päätteeksi osaksi EU:n SST-yhteenliittymä (lyhenne tulee sanoista Space Surveillance and Tracking). Kyseinen sopimuksen myötä Suomi ja suomalaiset toimijat, Ilmatieteen laitos etunenässä, pääsevät osallistumaan EU:n lähiavaruuden tilannekuvaa käsitteleviin hankkeisiin. EU SST onkin yksi viimevuosien suurimmista avaruusalan sopimuksista mitä Suomi on tehnyt.

EU SST:hen liittymistä on valmisteltu jo vuosia Ilmatieteen laitoksella ja IL toimiikin yhteenliittymässä Suomen kansallisena keskusorganisaationa. Toisin sanoen, me Ilmatieteen laitoksella koordinoimme  Suomen virallisia toimia ja tehtäviä EU SST:ssä. Muita merkittäviä suomalaisia toimijoita alkuvaiheessa ovat Maanmittauslaitos ja eri ministeriöt, jotka ovat olleet mukana valmistelutyössä. Heti tässä kohtaa pitää toppuutella hätäisempiä ja todeta, ettei tämä hanke luo Suomeen omaa “avaruusjärjestöä”, vaan uuden suomalaisen EU SST:n toiminta tulee olemaan hyvin samankaltaista kuin jo muutaman vuoden käynnissä ollut globaali avaruussääkeskus PECASUS joka toimittaa ICAOlle avaruussääennusteita ilmailuviranomaisille. Joka tapauksessa uusi SST-yhteistyö nostaa Suomen profiilia entisestään kansainvälisellä alan “pelikentällä” ja avaa uusia hankemahdollisuuksia suomalisille toimijoille.

No miksi tämä EU SST on niin iso juttu? No ensiksi, avaruuden merkitys on äärettömän suuri nykyään. Harva meistä taitaa edes muistaa, että käytännössä kaikki sähköinen navigaatio hyödyntää satelliittien tuottamaa paikka- ja aikatietoa paikannuksessa. Oli kyseessä sitten autonavigaattorit tai metsissä geokätköjä etsivät ihmiset. Pienetkin häiriö satelliittijärjestelmiin aiheuttavat valtavia häiriöitä maanpäällä. Esimerkiksi rajut avaruussääilmiöt voivat ajaa alas navigointipalvelut tai pahimmassa tapauksessa jopa kaataa sähköverkkoja. Näin on käynytkin historian saatossa. Myös kasvava satelliittien määrä aiheuttaa kiertoradalla omat ongelmansa ja kohta olemme tilanteessa, jossa ruuhkaa ei ole vain maanteillä, vaan myös avaruudessa. Tällöin on myös elintärkeää tietää ja seurata mitä avaruudessa tapahtuu.

Avaruuden merkitys siis vain kasvaa tulevaisuudessa ja onkin erinomainen asia, että Suomikin on vihdoin liittynyt EU SST-yhteenliittymään ja on nyt osa 15:sta maata (Espanja, Itävalta, Tšekki, Saksa, Tanska, Suomi, Ranska, Kreikka, Italia, Latvia, Alankomaat, Puola, Portugali, Romania ja Ruotsi), jotka muodostavat eurooppalaisen avaruudentilannekuvaa valvovan ytimen.

Europlanet Science Congress 18.-23.9. Grandassa, Espanjassa

Usean vuoden tauon jälkeen eurooppalainen planeettatutkimusyhteisö kokoontuu perinteseen EPSC (Europlanet Science Congress) -konferenssiin 18.-23.9. Tänä vuonna EPSC järjestetään Grandassa, Espanjassa, paikassa jossa se piti alunperin järjestää jo vuonna 2020.

Edelliset kaksi EPSC-konferenssia on pidetty ns. etäkonferensseina internetin välityksenä ja tänäkin vuonna on joitain nettilähetyksiä ja nauhoituksia luvassa, mutta suurin osa esitelmistä ja posterisessioista on vain ja ainoastaan paikan päällä koettavia. Voidaankin siis sanoa, että “paluu vanhaan” on hiljalleen tapahtumassa myös konferenssien kohdalla ja puhtaat etäkonferenssit alkavat jäämään vähemmälle. Toki “etäilyssä” on omat hyväkin puolensa, mutta yleinen konsensus on se, että suurimman annin saa kun tutkijayhteisö pääsee tapaamaan toisensa naamatusten.

Allekirjoittaneella on todella kiireinen viikko tiedossa, kun on mm. Härkämäen observatorion havaintojen esittelyä posterin muodossa, pitäisi osallistua Europlanetin pohjoisen HUBin kokouksiin sekä vielä konferenssin loppupuolella keskustelupaneeliin jossa keskustellaan aiheesta “Working with Europe’s Planetary Exploration programme to fuel innovation, growth and competitiveness in Europe’s space ecosystem (Research, Education and Commercial)“. Jälkimmäisessä yleisönä on mm. Euroopan parlamentin jäseniä ja avaruusteollisuuden toimijoita. Tässä siis vain muutama kohta omalta kokouslistaltani.

Härkämäen observatorion havaintoja ja viime havaintokauden kohokohtia esittelen jo heti ensimmäisenä virallisena konferenssipäivänä, eli maanantaina 19.9. pidettävässä posterisessiossa. Päivä on hieman tavanomaisesta poikkeava (normaalisti ollut tiistaina) johtuen EPSC:n perinteisen illanvieton pakollisesta siirrosta konferenssiviikon tiistaille. Täten ensimmäistä posterisessiota jouduttiin aikaistamaan päivällä.

Tarkemmin Härkämäen posteria esitellään maanantaina 19.9. kello 18:45–20:15 sessiossa jonka nimi kokonaisuudessaan on “Professional-Amateur collaborations in small bodies, terrestrial and giant planets, exoplanets, and ground-based support of space missions“. Härkämäen posterin nimi on jo hieman traditionaalisesti “Taurus Hill Observatory Season 2021 – 2022 Exoplanet Observations Review” ja sen voi lukaista klikkaamalla seuraavaa linkkiä (PDF, 2MB).

Granada, Espanja. Kuva: Harri Haukka.

Lomille lompsis!

Kesä on tullut ja varsinkin viimeisen reilun viikon aikana se on tuntunut kirjaimellisesti iholla. Lämpotilat ovat yleisesti huidelleet kolmenkymmenen, monin paikoin jopa yli, tuntumassa ja järvet ovat lämminneet vaudilla. Viimeisen työviikon sain nauttia etätyöpisteeltä käsin, Itä-Suomesta, mutta nyt on aika siirtyä etäilystä lomailuun.

Etätyöstä lomille siirtyminen ei kuitenkaan tarkoita, että hommat seisahtuisivat. Meillä on potentiaalisesti tulossa kesken lomaa Euroopan avaruusjärjestölle esityksen pito eräästä Kuu-aiheisesta navigaatio- ja telekommunikaatioasemasta ja pienen tiimimme pitää tämän mahdollisesti toteutuessa sopia kuka ehtii esityksen pitämään. ESA:n ajatuksena on, että esitykset pidettäisiin Hollannissa ESA:n teknologiapäämajassa ESTECissä, mutta jos esityksen pito tulee eteen, teemme sen etänä jostain päin Suomea.

Edellisen lisäksi, kun katsoo kalenteria, voi huomata että heti lomien jälkeen on taas monen tarjouksen jättö lähellä. Näiden kimppuun siis pitää suunnata katseet heti elokuun alkupuolella. Syyskuun alussa on jo yhden ESA-hankkeen aloituskokousta laitettu kalenteriin ja erittäin vahva aavistus on, että toiinen ESA-hankekokous on myös samoilla hujakoilla.

Nyt kuitenkin on aika edes vähän siirtää katseet ja tekeminen mökkihommiin. Avaruusinsinööri palaa takaisin “sorvin äärelle” siis elokuussa.

Niin ja ei pidä unohtaa tähtitieteellinen yhdistys Ursan kesätapahtumaa, eli Cygnusta, jota päästään vietämään ensimmäistä kertaa ihan kasvotusten sitten vuoden 2019. Kaikki avaruusasioista kiinnostuneiden harrastajien pitäisi mielestäni ainakin kerran käydä kyseisessä tapahtumassa ja tavata muita avaruusalan harrastajia.

Mökkirantaa. Kuva: Harri Haukka.