Fortnitea Kuussa! Kyllä se on nyt mahdollista, kiitos ESAn

Sain kunnian testata tammikuussa 2024 ESAn teknologiakeskus ESTECissä Epic Gamesin kehitteillä olevaa Fortnite-lisäosaa. Nyt kyseinen lisäosa on julkaistu suurelle yleisölle pelattavaksi ja se kannattaakin tsekata, vaikka itse Fortnite ei olisikaan ennestään tuttu.

Tammikuun työpajan yhteydessä sain mahdollisuuden keskustella Epic Gamesin pelinkehittäjän kanssa hyvän tovin kyseisestä lisäosasta ja kävi ilmi, että pelillisyydestä huolimatta, se sisältää paljon ihan aitoa tieteeseen ja tutkimukseen perustuvia elementtejä. Yksi hyvä esimerkki on lisäosassa rakennettavat kuuasemat ja niiden suojarakenteet jotka perustuvat aitoon Hassell arkkitehtuuri-, suunnittelu- ja kaupunkisuunnittelutoimiston ESAlle tekemään kuuaseman arkkitehtuurisuunnitelmaan. Lisäosassa “rakennettavat” rakennuspalikat pohjautuvat ideaan, jossa Kuun omasta materiaalista (toisin sanoen kuupölystä ja -kivestä) puristetaan tetraedrimäisiä palikoita, joita päällekkäin kasaamalla saadaan kuuaseman päälle rakennettua säteilysuojaa. Pääsin itse myös hypistelmään näiden kappaleiden malleja käsissäni ja kyllähän idean toimivuus on ainakin testaamisen arvoista.

Kehitetty, ja nyt siis julkaistu, Fortniten lisäosa on nimeltään “Lunar Horizons” ja sen voi ladata mm. Epic Gamesin nettisivujen kautta. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä ja jopa ottamaan yhdeksi “sisäänheittotuotteeksi” kaikille tähtiharrastusyhdistyksille. Tällä lisäosalla varmasti saadaan nuorempikin väki liimautumaan avaruusasioiden äärelle. Tämän lisäksi, koska kyseessä on todelliseen tutkimukseen ja kehitystyöhön perustuva lisäosa, siinä samalla ja sivussa tulee oppineeksi jotain kuuympäristöstä ja Kuusta itsestään. Tämä onkin ollut yksi motiivi kyseisen lisäosan kehitykselle ja tämä on yksi oiva esimerkki kuinka myös ESA osaa ajatella asioita “laatikon ulkopuolelta”.

ESAn virallinen tiedote aiheesta löytyy ESAn sivuilta ja lisäosan voi tosiaan, kuten mainittua, imuroida Epic Gamesin sivuilta. Ei kun seikkailemaan Kuuhun!

Kuva: 2024 Epic Games, Inc.

International Conference on Flight Vehicles, Aerothermodynamics and Re-entry Missions Engineering (FAR)

Juhannusviikko 2022 lähti vauhdikkaasti liikkeelle kun Euroopan avaruusjärjestön FAR (International Conference on Flight Vehicles, Aerothermodynamics and Re-entry Missions Engineering) -työpaja järjestettiin Saksan Hailbronnissa. Kyseinen työpaja on liki keskikokoisen avaruusalan konferenssin kokoinen ja asiaa on tarjolla sen mukaisesti.

Idea FAR-työpajaan osallistuminen lähti Ilmatieteen laitoksen vetämän, ja allekirjoittaneen manageroiman, MiniPINS-hankkeen puitteissa. Bongasimme ESAn työpajaohjemistosta FAR:in ja päätimme lähteä kahden hengen “iskuryhmällä” verkostoitumaan ja jakamaan tietoa juurikin jo mainitusta MiniPINS-hankkeesta (Kuu ja Mars -hanke) sekä sen yhdestä ns. spin-offista, LUNINAsta (ehdotus kuuhankkeesta ESAlle). Lisäksi suurta mielenkiintoa herätti MiiniPINS-tiimin jo jonkun aikaa seuraama EFESTO-hanke joka käsittelee hyvin samoja teemoja kuin meidän hankkeemme.

Suurin anti minkä FAR toi tullessaan oli verkostoituminen uusien, ja osittain “vanhojen”, alan ammattilaisten kanssa. Promoamme hankkeet herättivät mielenkiintoa ja antoi varmuuttaa siitä, että olemme tehneet oikeita asioita ja olemme oikealla “polulla”. Tästä on hyvä ponnistaa jatkossa. Iloksemme myös huomasimme, että pandemiasta huolimatta useat tahot ovat saaneet vietyä eteen päin hankkeitaan ja suunnitelmiaan pandemian aikana.

Tapahtuman kotisivut ja lisätietoa: https://atpi.eventsair.com/far2022/

FAR 2022. Kuva: Harri Haukka.

Philaen laskeutumispaikka valittu

Philaen laskeutumispaikka on valittu ja se julkaistiin odotetusti maanantaina 15.9. Lopulliseksi paikaksi valikoitui ns. J-paikka.

Kuten edellisessä blogikirjoituksessani kerroin, ESA julkaisi Philae-laskeutujan lopullisen laskeutumispaikan maanantaina 15.9. Valinta osui ns. J-paikkaan, joka sijaitsee komeetan “päässä”. Päätös laskeutumispaikasta oli yksimielinen ja täten sillä on laaja kannatus tiedeyhteisössä. Jos kuitenkin jostain syystä nyt valittuun paikkaan ei päästä laskeutumaan, ESA valitsi varapaikaksi komeetan keskusosassa olevan ns. C-paikan.

Vaikka laskeutumispaikka saatiinkin valittua yksimielisesti, ei valinta ollut helppo. Yksikään harkinnan alla olleista alueista ei täyttänyt täysin 100%:sti niitä vaatimuksia jotka laskeutumispaikalle oli alunperin asetettu. J-paikka kuitenkin suurimmalta osaltaan täyttää nämä vaatimukset ja oli kaikista vaihtoehdoista siinä mielessä paras. Nyt kun laskeutumispaikka on valittu, alkaa sen tarkempi etukäteistutkimus mm. kuvaamalla sitä komeetan kiertoradalta. Ennen kuin Philae laskeutuu marraskuun 11. päivä pinnalle, tehdään komeetasta lukuisia mittauksia jotta vältytään ylimääräisiltä yllätyksiltä sitten kun laskeutujalla on tosi kyseessä.

Philaen laskeutumispaikka on valittu. Kuva: ESA.

Philaen laskeutumispaikka on valittu (merkattu valkoisella rastilla kuvaan). Kuva: ESA.

GOCE tuli alas meren päällä lähellä Etelämannerta

Euroopan avaruusjärjestön (ESA) painovoimaa mittaava GOCE-satelliitti tuli vihdoin alas taivaalta 11.11.2013 noin kello 2:16 Suomen aikaa. Tarkempien havaintojen perusteella satelliitti tippui lähelle Etelämannerta.

Toisin kuin jotkut pelkäsivät (tai toivoivat), ei GOCE-satelliitti tippunut maahan Suomen ilmatilassa. Itseasiassa kovin paljon kauempana se ei olisi voinut tömpsähtää Maahan, jos lopullinen “laskeutumispaikka” on lähellä Etelämannerta, kuten tutkahavainnot antavat olettaa. Aivan tarkkaa paikkaa tuskin koskaan voidaan määrittää, koska satelliitti tuli alas meren päällä, kaukana asutuksesta.

Suomessa GOCE:n tippumisesta kohistiin yllättävän vähän, kun vertaa miten muualla maailmassa asiaan suhtauduttiin. Tästä voi varmaan vetää sellaisen johtopäätöksen, että suomalaiset ovat sen verran fiksuja, etteivät lähde mukaan “maailmanloppu” -keskusteluihin. Loppujen lopuksi vaikka GOCE olisikin tippunut maa-alueen yllä, niin siitä olisi tullut hyvin vähän materiaalia maanpinnalle asti. Arvioiden mukaan isoin mahdollinen kappale olisi ollut noin 20 kilogramman kokoinen möhkäle. Tietysti sen painoinen kappale tekee jo jonkin verran tuhoa, mutta todennäköisyys osumalle, varsinkaan ihmiseen, on erittäin pieni. Tässä täytyy muistuttaa siitä faktasta, että kirjoitetun historia aikana meteoriitit ovat tappaneet varmuudella vain yhden koiran (Egyptissä). Muita kuolonuhreja ei ole kirjattu ylös. Meteoriitteja tulee kuitenkin tonneittain Maahan joka päivä ja näitä voimme havaita mm. tähdenlentoina tai joskus jopa tulipalloina, jos olemme onnekkaita.

Jos jolle kulle on jäänyt epäselväksi mistä GOCE-hankkeessa oli kyse, niin kannattaa katsastaa alla oleva, englanninkielinen, video aiheesta.

500 päivää Marsissa, vai miten se nyt olikaan?

Tänään (4.11.) on rummutettu mediassa Mars500-hankkeen päättymistä. Enkä kyllä näin avaruusinsinöörinä ymmärrä, että miksi. Koko hanke tuntui jo alusta asti lähinnä uudelta tosi-tv -sarjalta, eräänlaiselta “Big Brohter: Mars” -viritykseltä. Vaikka Mars500-hankkeen taustalla ovat mm. ESA ja venäläiset, niin tästäkin huolimatta en ole juurikaan löytänyt mitään todellisia järkiperusteita sille miksi kyseinen hanke oikein toteutettiin ja vielä kovalla mediakohulla. Tai noh, eihän tätä “mediakohua” ollut juurikaan muulloin kuin 500 päivää sitten kun hanke alkoi ja nyt kun se loppui.

Miksi sitten olen näin skeptinen koko hanketta kohtaan? Psykoloogisella tasolla hanke oli lähinnä vitsi. Otetaampa vaikka esimerkkinä sellainen hypoteettinen, tosin ei aivan mahdoton, tapaus jossa joku hankkeeseen osallistuneista “astronauteista” olisi sairastunut vakavasti tuon 500 päivän eristyksen aikana. Olisiko ovet pidetty kiinni vai olisiko tämä sairastunut henkilö viety hoitoon lähisairaalaan? Veikkaan kyllä jälkimmäistä vaihtoehtoa ja se olisikin oikein. Hankkeen kannalta tosin tämä ei olisi hyvä juttu. Nimittäin todellisen marslennon aikana tätä vaihtoehtoa ei olisi. Mars500-hankeeseen osallistuneet “tiesivät”, että jos jotain todella vakavaa sattuu, niin aina pääsee pois hoitoon ja kotiin. Olisikin siis aika kyseenalaista väittää, että hanke olisi todella testannut kokelaiden henkistäkestävyyttä. Monen asiantuntijan mielestä juuri henkinenkestävyys on tärkein osa-alue, kun matkataan Marsiin ja pidemmälle. Kuten viimeisimmän ESA:n astronauttihaun yhteydessä todettiin: “Kyllä se fysiikka saadaan kuntoon treenaamalla, mutta psyykkistä puolta ei. Se pitää olla kunnossa jo heti haun alussa”. Itse olen kyllä täysin samaa mieltä. Toki psyykkisiä ominaisuuksia voidaan jonkin verran treenata ja kohentaa, mutta mitään suurta hyppäystä henkisellä tasolla ei voida tehdä treenaamallakaan.

Noh oliko koko hanke sitten ihan täysin vitsi? Ei ihan. Kyllä ESA varmaan sai jotain hyödyllistäkin tietoa kuinka mahdollisen oikean marslennon aikana toimitaan. Voisin kuvitella, että varsinkin organisaatiotasolla saatiin paljonkin tietoa niistä rutiineista joita oikealla lennolla tehdään. Odotan kyllä itse mielenkiinnolla mahdollista raporttia hankkeesta ja siitä mitä hanke opetti ESA:lle.

Onko Mars500-pyllähdys? Sen näyttää aika. Kuva: ESA.