NASAn vuoden 2013 budjetti julki. Miten käy marstutkimuksen?

NASAn budjetti vuodelle 2013 ei ollut näin marstutkijan näkökulmasta kovinkaan positiivinen. Tosin yllätyksenä NASAn rahoituksen vähentyminen juuri marstutkimuksesta ei tullut varmaan kenellekkään alalla työskentelevälle tutkijalle tai insinöörille. Itseasiassa asia on ollut jo selvä jonkin aikaa, kun on seurannut NASAn aktiivisuutta juuri marshankkeiden ympärillä. Julkisuudessakin on ollut esillä se, että Euroopan avaruusjärjestö (ESA) ja Venäjän avaruusjärjestö (Rosaviakosmos) ovat neuvotelleet marslaukaisusta vuodelle 2016. Se ettei NASAa ole tässä yhteydessä mainittu juuri sanallakaan on antanut jo hyvää osviittaa siitä, että NASAn aktiivisuus Marsin kohdalla on laskenut. Varmasti NASA tulee olemaan jatkossakin iso peluri marslentojen saralla, mutta sen rooli kieltämättä pienenee “suuruuden vuosista” joksikin aikaa, ainakin seuraaviin (tai sitä seuraaviin) USA:n presidentinvaaleihin asti. Mutta kyllä noin 20% leikkaus NASAn planeettatutkimuksesta tuntuu lähivuosina merkittävällä tavalla. Jos jotain positiivista NASAn vuoden 2013 budjetista hakee, niin se on se, että miehitetyt lennot ja kaupallinen toiminta saavat noin 6% lisää rahoitusta. NASAn tavoitehan on, että tulevaisuudessa lähes kaikki rakettilaukaisut tehdään kaupallisten toimijoiden toimesta. Saa nähdä miten nopeasti ja kustannustehokkaasti tähän tavoitteeseen päästään.

Mutta summa summarum, vaikka NASAn rahoitus marslentoihin pienenee, ei se tarkoita sitä, että ne loppuisivat kokonaan. Venäjä, Eurooppa (siis ESA) ja ennen kaikkea Kiina ottavat NASAlta “vapautuneen” roolin Marsin tutkimuksessa. Varsinkin Kiina on panostamassa valtavasti resursseja avaruusteknologiaan ja tutkimukseen seuraavien vuosikymmenien aikana. Monet asiantuntijat ovatkin jo sanoneet, että ensimmäinen ihminen Marsissa saattaakin olla kiinalainen. Ajatus ei ole ihan tuulesta temmattu, kun seuraa miten Kiinan panostukset avaruustukimuseen ovat kasvaneet vain muutamassa vuodessa.

ExoMars -mönkijä on tarkoitus lähettää Marsiin vuonna 2018. Kuva: ESA/AEOS – Medialab.

Marsmönkijät jo kahdeksan vuotta toiminnassa.

Tänään tulee kuluneeksi kahdeksan vuotta siitä kun NASAn Opportunity-mönkijä aloitti toimintansa Marsin pinnalla (katso Tähdet ja Avaruus-lehden uutinen). Tätä voidaan pitää kyllä huikeana saavutuksena, kun otetaan huomioon se, että mönkijöitä (Opportunity ja Spirit) ei ole mahdollista huoltaa millään tavalla. Mönkijät ovat siis olleet oman onnensa varassa koko mission ajan. Näin avaruusinsinöörinä tämä pitkä toiminta-aika tietysti ilahduttaa siinä mielessä, että se tarkoittaa mönkijöiden suunnittelun onnistumisesta. Jos mietitään, niin harva laite täällä Maan päällä kestää ehjänä (tai noh ainakin toimintakuntoisena) yhtä kauan. Kuinkahan moni uuden auton ostaja ei ole joutunut käyttämään autoaan huollossa kahdeksan ensimmäisen vuoden aikana? Ei varmaan yksikään. Myös nykyaikainen tietotekniikka hajoaa liki vääjäämättä muutamassa vuodessa. Syynä tähän on tietysti se, että laatu ei ole hyvää.

Marsin olosuhteet ovat vaativat. Joten kahdeksan vuotta kestävä mönkijä on kaikilla laatumittareilla mitattuna erittäin laadukas laite. Hieman huvittaakin mönkijöille alunperin annettu kolmen kuukauden “takuuaika”. Mutta todellisuushan avaruushankkeissa on se, ettei mitään voi tietää etukäteen. Sen vuoksi onkin liki mahdotonta antaa mitään realistista arviota siitä kuinka kauan laitteet toimivat Marsin pinnalla. Varsinkin kun kyse on niinkin monimutkaisesta laitteesta kuin Opporunity.

Laatu myös maksaa. Sen tietävät kaikki. “Halvalla ei saa hyvää” -sanonta pätee erityisesti avaruustekniikassa. Hyvä esimerkki tästä on Beagle-2 jota mainostettiin kustannustehokkaana laskeutujana ja kuinkas siinä sitten kävikään. Vieläkään ei tiedetä missä Beagle-2 -sijaitsee. Ilmeisesti se on jossain päin Marsia, mutta kuinka monena palasena, sitä ei tiedä kukaan. Noh loppujen lopuksi Beagle-2 ei edes ollut niin halpa hanke kuin etukäteen mainostettiin. Mikä sitten maksaa? Tätä varmaan moni kyselee. Noh ensimmäiseksi täytyy tietysti sanoa, että lähes jokainen avaruuslaite on uniikkikappale. Massatuotantoa ei juuri harrasteta kuin joidenkin kaupallisten tietoliikennesatelliittien kohdalla. Lisäksi avaruusolosuhteet kestävät komponentit ovat äärimmäisen kalliita verrattuna vastaaviin maanpäällä, normaalissa kulutuselektroniikassa, käytettäviin komponentteihin. Jos Opportunity ja Spirit ovatkin olleet kalliita hankkeita, on niiden avulla tehdyt havainnotkin arvokkaita tiedeyhteisölle. Molemmat mönkijät saavat seuraajan tämän vuoden elokuussa kun MSL laskeutuu Marsiin. Sitä odotellessa voitte katsastaa oheisen koostevideon Opportunityn kahdeksan vuotisesta taipaleesta.

MSL lähti onnistuneesti kohden Marsia!

Jeee jeeee ja vielä kerran jeeeee! Vihdoin ensimmäinen avaruuslaite jonka suunnitteluun ja testaukseen olen osallistunut on päässyt avaruuteen. MSL:n laukaisu onnistui kuten oli odotettavissakin, mutta kyllähän se hieman toi lisäjännitystä, kun tällä kertaa mukana oli jotain jonka parissa on työskennellyt lukemattomia ja vielä lukemattomia tunteja. Nyt vaan toivotaan, että kaikki menee hyvin matkalla Marsiin. Seuraava kriittinen vaihe on itse laskeutuminen. Tällä kertaa NASA käyttää ns. “sky crane” -tekniikkaa jolla laskeutuja lasketaan eräänlaisen lentävän nosturin avulla Marsin pinnalle. Noh tähän on kuitenkin vielä aikaa, koska laskeutuminen olisi tarkoitus tapahtua ensi vuoden elokuussa.

MSL:n mukana menee myös ensimmäistä kertaa kaksi mittalaitetta yhtä aikaa tutkimaan Marsia. Tai siis tietysti oletuksenä tässä on se, että päästään tekemään itse mittauksia. Aiemmin laitos on valmistanut ja toimittanut painemittalaitteita marshankkeisiin ja edellinen painemittalaite toimi täydellisesti Phoenix-laskeutujassa. Phoenix toimi tosin “vain” reilut 150 Marsin päivää ja MSL:n pitäisi toimia vähintään kaksi vuotta Marsissa. Todennäköisesti mönkijä toimii pidempään, kuten nykyiset MER-mönkijät ovat osoittaneet.

Pitääkin tarjota kakkukahvit vaikka Härkämäen observatoriolla, kun seuraavan kerran pistäydyn siellä päin Suomen. Nyt on pienen juhlan paikka.

PS: Tsekatkaa myös Ilmatieteen laitoksen MSL-nettisivut osoitteesta space.fmi.fi/msl.

MSL on juuri lähtenyt onnistuneesti kohden Marsia. Kuva: NASA/JPL-Caltech.

MetNet YLEn Prisma Studiossa.

Eilen keskiviikkona (23.11.) oli kuvauskeikka YLEn Prisma Studio -ohjelmaan. Itse en kyllä ollut haastateltavana, vaan toimin MetNetin 1:1 mallin “roudarina”. IL:n puolelta haastateltavana oli Sini Merikallio ja aiheena oli MSL ja marstutkimus ylipäätänsä. Mikä ilahduttavinta, MetNet oli kuvissa todella paljon ja Sini saikin mainostettua hanketta ihan mukavasti. Tätä kirjottaessa en tosin tiedä miten paljon MetNetistä on juttua itse lopullisessa ohjelmassa (jonka “ensi-ilta” on torstaina 24.11. kello 20:00 YLE Teemalla). Joka tapauksessa vaikkei MetNetistä olisikaan juurikaan juttua itse ohjelmassa, niin kyllä se tulee näkymään lähetyksessä todella upeasti.

Kuvauskeikkaan meni yllättävän paljon aikaa, jos laskee mukaan alku- ja loppuvalmistelut jotka tein IL:ssä. Karkeasti voin arvioida, että kaiken kaikkiaan keikkaan kului yksi työpäivä. Itse kuvaukset YLEllä eivät kestäneet kuin reilun tunnin, mutta alkujärjestelyihin meni tovi. Toisaalta olipa myös lopputulos upea ja sehän on tärkeintä. Allekirjoittaneelle oli erityisen mukavaa päästä seuraamaan kulisseihin, että kuinka tv-ohjelmaa oikein tehdään. Katsojille kun näkyy vain se lopputulos ja kaikki muu mikä ohjelman tekoon liittyy jää näkemättä ja kokematta. Oli varsinkin mielenkiintoista seurata kuinka ohjaamossa työskennellään ja huomata myös se, että ei ne otot aina kerralla mene putkeen.

Jos missaatte lähetyksen ensi-illan ja uusintalähetykset, niin ohjelma on näkyvissä YLE Areenassa jonkin aikaa. Kannattaa siis suunnata sinne. Ohessa vielä yksi kuva studiolta, jossa allekirjoittaunut poseeraa MetNetin vieressä.

Allekirjoittanut Prisma Studion kuvauksissa MetNetin kanssa. Kuva: Jukka-Pekka Heiskanen / YLE.

500 päivää Marsissa, vai miten se nyt olikaan?

Tänään (4.11.) on rummutettu mediassa Mars500-hankkeen päättymistä. Enkä kyllä näin avaruusinsinöörinä ymmärrä, että miksi. Koko hanke tuntui jo alusta asti lähinnä uudelta tosi-tv -sarjalta, eräänlaiselta “Big Brohter: Mars” -viritykseltä. Vaikka Mars500-hankkeen taustalla ovat mm. ESA ja venäläiset, niin tästäkin huolimatta en ole juurikaan löytänyt mitään todellisia järkiperusteita sille miksi kyseinen hanke oikein toteutettiin ja vielä kovalla mediakohulla. Tai noh, eihän tätä “mediakohua” ollut juurikaan muulloin kuin 500 päivää sitten kun hanke alkoi ja nyt kun se loppui.

Miksi sitten olen näin skeptinen koko hanketta kohtaan? Psykoloogisella tasolla hanke oli lähinnä vitsi. Otetaampa vaikka esimerkkinä sellainen hypoteettinen, tosin ei aivan mahdoton, tapaus jossa joku hankkeeseen osallistuneista “astronauteista” olisi sairastunut vakavasti tuon 500 päivän eristyksen aikana. Olisiko ovet pidetty kiinni vai olisiko tämä sairastunut henkilö viety hoitoon lähisairaalaan? Veikkaan kyllä jälkimmäistä vaihtoehtoa ja se olisikin oikein. Hankkeen kannalta tosin tämä ei olisi hyvä juttu. Nimittäin todellisen marslennon aikana tätä vaihtoehtoa ei olisi. Mars500-hankeeseen osallistuneet “tiesivät”, että jos jotain todella vakavaa sattuu, niin aina pääsee pois hoitoon ja kotiin. Olisikin siis aika kyseenalaista väittää, että hanke olisi todella testannut kokelaiden henkistäkestävyyttä. Monen asiantuntijan mielestä juuri henkinenkestävyys on tärkein osa-alue, kun matkataan Marsiin ja pidemmälle. Kuten viimeisimmän ESA:n astronauttihaun yhteydessä todettiin: “Kyllä se fysiikka saadaan kuntoon treenaamalla, mutta psyykkistä puolta ei. Se pitää olla kunnossa jo heti haun alussa”. Itse olen kyllä täysin samaa mieltä. Toki psyykkisiä ominaisuuksia voidaan jonkin verran treenata ja kohentaa, mutta mitään suurta hyppäystä henkisellä tasolla ei voida tehdä treenaamallakaan.

Noh oliko koko hanke sitten ihan täysin vitsi? Ei ihan. Kyllä ESA varmaan sai jotain hyödyllistäkin tietoa kuinka mahdollisen oikean marslennon aikana toimitaan. Voisin kuvitella, että varsinkin organisaatiotasolla saatiin paljonkin tietoa niistä rutiineista joita oikealla lennolla tehdään. Odotan kyllä itse mielenkiinnolla mahdollista raporttia hankkeesta ja siitä mitä hanke opetti ESA:lle.

Onko Mars500-pyllähdys? Sen näyttää aika. Kuva: ESA.

Mars Science Laboratoryä ja JPL:ää esittelemässä.

Kuten joku aika sitten blogimerkinnässäni mainitsin, pidän tulevalla Cygnuksella esitelmän JPL:ään suuntautuneesta Mars-mönkijän testausmatkasta. Unohdin kokonaan mainita, että itä-suomalaiset voivat kuulla saman esitelmän jo 16.7. Härkämäellä pidettävässä Aurinkopäivässä. Aurinkopäivää vietetään Professori V.A.Heiskasen (23.7.1895 – 23.10.1971) kunniaksi. Heiskanenhan vaikutti Varkauden alueella ja ennen kaikkea Kangaslammilla, jossa Härkämäen observatorio sijaitsee. Muutaman kilometrin päässä observatoriolta sijaitsee vuonna 2005 julkistettu muistomerkki vuoden 1945 auringonpimennysretkikunnan kunniaksi. Heiskanen oli kyseisen retkikunnan johtaja. Tervetuloa siis Aurinkopäivään kuuntelemaan esitelmääni seuraavasta Mars-mönkijästä.

Cygnus 2011 tähtiharrastajien kesätapaaminen Jokioisilla.

Jo perinteeksi muodostunut Ursan Cygnus-kesätapaaminen pidetään tänä vuonna Jokioisilla 21.-24. heinäkuuta. Tänä vuonna Cygnuksen järjestämisessä oli ja on edelleen aiempia vuosia enemmän haasteita. Ei vähiten sen vuoksi, että kaikki suunnitelmat menivät uusiksi joitakin kuukausia sitten. Noh onneksi tapahtumalle löytyi ihan ok paikka ja ajankohtakin on perinteinen Cygnukselle.

Allekirjoittanut on “sopassa” mukana monella eri tavalla, mutta näin avaruusteknilliseltä kannalta katsoen kannattaa mainita esitelmäni “Testaamassa Mars-mönkijää Jet Propulsion Laboratoryssä Pasadenassa” jonka pidän heti tapahtuman ensimmäisenä päivänä torstaina 21.7 kello 21 alkaen. Toisena ohjelmanumerona minulla on havaintotorniverkon kokous sunnuntai-aamuna.

Tervetuloa Cygnukselle!