Warkauden Kassiopeian jäsenlehden, Ad Astran, uusin numero 1/2015 alkaa olemaan loppuviilausta vaille valmis ja aivan lähipäivinä lehti toimitetaan painoon painettavaksi. Jäsenistölle lehti toivottavasti kilahtaa postiluukusta vielä tämän kuun aikana.
Olen toiminut Warkauden Kassiopeian jäsenlehden päätoimittajana ja taittajana vuodesta 2004 lähtien ja parhaimmillaan lehti on ilmestynyt kolme kertaa vuodessa (vuonna 2008 “Cygnus-extran” ansiosta). Tänä vuonna lehti saavuttaa 11 vuoden iän. Ensimmäinen lehti ilmestyi vuonna 2002 yksinkertaisesti vain nimellä “Jäsenlehti”. Vuoden tauon jälkeen, vuonna 2004, lehden julkaisu jatkui ja tällä kertaa nykyisellä nimellään “Ad Astra”.
Viime vuosina lehden ilmestymistahti on hidastunut alkuvuosista ja olemme saaneet julkaistua noin yhden lehden per vuosi. Kauan saimme pidettyä kahden lehden keskiarvoa, mutta lähinnä taloudelliset seikat ovat olleet vaikuttamassa siihen, että emme ole tässä tahdissa enää pysyneet. Jotta lehti voisi ilmestyä kaksi, tai enemmän, kertaa vuodessa, tarvitisi lehti noin 150 euroa per lehti mainostuloja. Nykyään mainostilan myyminen on enemmän kuin vaikeaa, varsinkin pienillä ja harvakseltaan ilmestyvillä lehdillä kuten Ad Astralla.
Valitettavasti Ad Astra ei ole ainoa jolla on ollut viimeiset vuodet hieman vaikeaa. Monet muut suomalaiset tähtiharrastuslehdet ovat siirtyneet historiaan. Kirkkonummen Komeetan “Komeetan pyrstö“-lehti on pitänyt pintansa ja ilmestyy edelleen neljä kertaa vuodessa. Toinen vielä sinnittelevä on Jyväskylän Siriuksen julkaisema “Valkoinen kääpiö“-lehti, joka tosin viime vuosina on ilmestynyt enää kaksi kertaa vuodessa aiemman neljän sijaan. Muut paikallisyhdistyksien julkaisemat jäsenlehdet ovat hiljalleen kadonneet tai niiden julkaisu on syystä tai toisesta lopetettu, viimeisimpänä Etelä-Karjalan Novan vuonna 1979 perustettu “Tähtiharrastustietoa“-lehti. Eikä tässä voilla tietysti mainitsematta myöskään Ursan “Ursa Minor“-lehteä jonka tilalle tuli “Zeniitti“-verkkolehti alkuvuodesta 2014. Näyttääkin vääjämmättä siltä, että harrastusjulkaisut alkavat siirtymään verkkoon mm. kustannuksien takia.
Ad Astra kuitenkin jatkaa toistaiseksi ilmestymistä paperisena versiona, vaikka sitten vain kerran vuodessa. Paperinen lehti on kuitenkin huomattavasti konkreettisempi “yhdistyksen käyntikortti” kuin netissä oleva verkkolehti. Lehden fyysinen olomuoto saa kuitenkin ihmisen helpommin edes selailemaan lehden läpi kuin vain pelkän nettilinkin antaminen lapulla tai sähköpostissa. Paineet siirtymisestä verkkolehteen ovat kuitenkin kovat, se täytyy myöntää.