Aalto-satelliittiperheen ensimmäinen avaruuteen päässyt jäsen ei ollut Aalto-1, vaan QB50-hankkeen Aalto-2 satelliitti. Avaruusinsinöörikin on hieman sotkeutunut asiaan, mutta vain hieman…

Muistan itse vielä hyvin sen kun istuin vuonna 2013 Aalto-yliopistolla Aalto-2 -tiimin kanssa lukemassa ja kommentoimassa hankkeen dokumentaatiota ja suunnitelmia. Minut oli kutsuttu arvioimaan Aalto-satelliitin edistymistä ns. “Preliminary Design Review” (lyhemmin PDR) -katsaukseen (suomennettuna ehkäpä alustava suunnittelutarkistus tjsp.). Tuolloin kyllä punakynä heilui, mutta 18.4. vihdoin onnistuneen laukaisun myötä uskoisin, että ainakin suurin osa niistä huomioista joita minä ja muut arvioivat tekivät, menivät itse suunnitelmiin ja lopulliseen toteutukseen.

Aalto-2 ja etenkin Aalto-1 ovat oivia esimerkkejä siitä kuinka pitkiä avaruushankkeet ovat suunnitteluvaiheesta aina laukaisuvaiheeseen asti. Kun olin 2013 arvioimassa hankkeen edistymistä, oli työtä takana jo aika paljon. Nyt noin neljä vuotta myöhemmin satelliitti on saatu laukaistua avaruuteen ja toivottavasti piakkoin saamme nähdä myös jotain satelliitin tekemiä mittauksia. On kuitenkin selvää, että Aalto-2:n myötä Suomi on ottanut yhden askeleen eteenpäin avaruuden valloituksessa. Tulevaisuus näyttää onko Aalto-satelliittiperheen (Aalto-1 ja Aalto-2) CubeSateista uutta potkua suomalaiseen avaruusteollisuuteen ja -tutkimukseen, mutta ainakin toiveet ovat nyt korkeammalla kuin pitkään aikaan.

Niin ja mitä sitten kuuluu Aalto-1:lle? Noh se odottelee edelleenkin laukaisua tiukasti maankamaralla. Ehkäpä jossain kohtaa…