Yksi työperinteistä näin keväällä on vuodesta 2009 lähtien ollut EGU (European Geosciences Union) yleiskokous Wienissä. Viime vuotta ja muutamaa muuta satunnaista vuotta lukuun ottamatta, allekirjoittanut on esitellyt ajankohtaista tutkimusta ja niiden tuloksia ko. konferenssissa. Tänä vuonna tulee jo 13 kerta, kun suuntaan Wieniin vajaaksi viikoksi.

Jossain kohtaa mietitytti, että kuinka koronapandemia vaikuttaa EGU:un, joka oli kasvanut vuoteen 2020 mennessä noin 20 000 osallistujan megatapahtumaksi omalla alallaan. Pandemian aikaan konferenssi järjestettiin kokonaan etänä, ja ainakin itselleni molemmat kerrat olivat pettymys. Sen vuoksi olinkin hieman mietteliäs suunnatessani 2022 Wieniin. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, että väki oli edelleen löytänyt tiensä paikan päälle ja 2023 osallistujamäärä oli taas siinä 20 000 paikkeilla. En usko, että tänä vuonna osallistujamäärä tippuu, vaan jää nähtäväksi päästäänkö jo reilusti yli edellisten parin vuoden lukuja.

Tällä kertaa minulla on kaksi posteriesitystä pidettävänä. Ensimmäinen niistä on otsikoitu “Lunar In-situ Navigation and Communication Node – LUNINA” ja kyseessä on Ilmatieteen laitoksella hahmotelu konsepti Kuuhun sijoitettavasta pienestä tukiasemasta, joka toimisi kännykkäverkon lailla kommunikaatioon Kuun pinnalla ja tukisi myös navigoinnissa kuuasemien läheisyydessä. Ohessa on kuvana posteri ja tiivistelmä löytyy EGU:n sivuilta.

Kuva: Harri Haukka / Ilmatieteen laitos.

Toinen posteri keskittyy Kansallisen Avaruustilannekeskusen toiminnan ja tulevan tutkimustyön esittelyyn. Posterin tiivistelmän löytää EGU:n sivuilta otsakkeella “Trajectory calculations problematics with the Earth atmosphere entering bodies and FSSAC probabilistic solution approach“. Tämän posterin pääasiallisena aiheena on tuoda esille se kuinka hankalaa on tarkkaan ennustaa milloin ja mihin avaruusromu laskeutuu ja miten me aiomme tulevaisuudessa parantaa näitä ennusteita.

Kuva: Harri Haukka / Ilmatieteen laitos.