Tietoja Harri Haukka

Harri Haukka on avaruustieteen ja -tekniikan diplomi-insinööri, kehityspäällikkö Ilmatieteen laitoksella, Warkauden Kassiopeian perustajajäsen ja Avaruusinsinööri-blogin ylläpitäjä. Yhteydenotot harri.haukka(a)kassiopeia.net

Lontoon EPSC-reissun kuvia

Lontoon EPSC:stä on jo aikaa ja vasta nyt avaruusinsinööri sai aikaiseksi laittaa joitakin kuvia reissusta galleriaan. Kovin paljon kuvia ei tullut, turistikohteita lukuunottamatta, otettua, mutta jokunen kuitenkin. Itse EPSC:stä ja sen esitelmistä ei tietysti ole kuvia, kun periaatteessa kuvien ottaminen ilman lupaa on kiellettyä. Tämä on yleinen käytäntö ja “sääntö” konferenseissa. Tietysti omista postereista yms. saa ottaa kuvia.

Seuraava konferenssi lienee allekirjoittaneella tulevana keväänä järjestettävä EGU 2014 (European Geosciences Union General Assembly) joka pidetään jo perinteiseen tapaan Wienissä, Itävallassa, huhtikuun lopussa. Siellä sitten pitäisi taas esitellä mm. MetNettiä ja muita IL:n hankkeita.

Apollo-kapseli tiedemuseossa, Lontoossa.

Avaruusluotain 3/2013 ulos “tuutista”

Saatiimpa taas valmiiksi Avaruusluotain-lehden numero joka tällä kertaa onkin vuoden kolmas. Vielä pitäisi yksi lehti saada taitettua tämän vuoden puolella, mutta se tulee vasta sitten joskus marraskuussa ajankohtaiseksi. Tällä kertaa lehden kanteen valitsin Voyager 1 -luotaimen joka nyt taitaa vihdoinkin olla oman aurinkokuntamme ulkopuolella. Tosin tässä täytyy “koputtaa puuta” ja muistaa, että samaa on uutisoitu vuosien mittaan useampaankin otteeseen. Noh jossain vaiheessa luotaimen pitää väkisinkin saavuttaa aurinkokunnanraja. Ehkäpä tällä kertaa ollaan mittauksien suhteen oikeassa.

Lehden sisällysluettelo kertoo seuraavaa:

  • Puheenjohtajan palsta
  • Päätoimittajalta
  • Orpoplaneettojen revontulien havaitsemisesta
  • Rakettitieteen jalanjäljillä – Osa 5: Osien integrointi
  • Aalto-2 nanosatelliitti osana kansainvälistä QB50-satelliittiparvea
  • Voyagerin kertomaa: ihmeiden tekeminen on inhimillistä
  • Yksityiset rakettifirmat nousussa
  • Sähköpurjekolumni
  • Femtitals-färder i solsystemet, del II
  • Yläilmakehän luotainpalloprojektin tilanne

Ihan kivasti siis saatiin tälläkin kertaa juttuja lehteen. Niin ja te jotka nyt ihmettelette mistä ko. lehden voi saada haltuunsa, kannattaa liittyä joko Suomen avaruustutkimusseuraan tai katsastaa onko lähikirjastoon tullut lehti. Ohessa vielä kansikuva josta alussa jo mainitsin.

Avaruusluotain 3/2013 kansi. Kuva: NASA/SATS/Harri Haukka.

Avaruusluotain 3/2013 kansi. Kuva: NASA/SATS/Harri Haukka.

 

GOCE -satelliitti tippuu Maahan

Vuonna 2009 avaruuteen laukaistu GOCE (Gravity Field and Steady-State Ocean Circulation Explorer) -satellitti tippuu Maahan lokakuun lopussa tai marraskuun alussa. Aivan tarkkaa päivämäärää ja putoamispaikkaa ei vielä tässä vaiheessa voida sanoa, mutta laskelmat tarkentuvat koko ajan.

Allekirjoittanut ei ole millään tavalla ollut osallisena ko. hankkeessa, mutta mielenkiintoiseksi satelliitin putoamisen tekee se, että Ilmatieteen laitos on mukana määrittelemässä putoamisen aikaa ja paikkaa yhteistyössä Geodeettisen laitoksen kanssa. IL:n osuus on seurata ja määrittää (lehdistötiedotteen mukaan)  “Auringon aktiivisuudesta riippuvaa ilmakehän yläosien lämpötilan ja tiheyden vaihtelua, joka muuttaa satelliittiin kohdistuvaa ilmanvastusta nopeasti ja yllättäen.”. Tämä tietysti vaikuttaa COGE:n Maahan tippumiseen. Satelliitin puotoamisennusteita voi seurata mm. Geodeettisen laitoksen sivuilta. Itse COGE:sta löytyy tietoa mm. IL:n aihetta käsittelevästä uutisesta (suomeksi). Kannattaakin seurailla miten ennusteet kehittyvät.

GOCE-satellitti tippuu Maahan. Satelliitin aurinkopaneelit toimivat osaittain myös siipinä, koska satelliitti kirsi Maata todella matalalla radalla. Kuva: ESA.

GOCE-satellitti tippuu Maahan. Satelliitin aurinkopaneelit toimivat osaittain myös siipinä, koska satelliitti kiersi Maata todella matalalla radalla. Kuva: ESA.

Ananasakäämä, osa 2

Jos joku vielä muistaa, niin laitoin ananaksen kasvamaan toukokuussa. Noh mitään elon merkkejä se ei ole ennen tätä päivää juurikaan näyttänyt. Ajattelin, että antaa olla mullissa niin kauan kuin yksikin lehti on vihreä.

Tänään satuin huomaamaan, että ananaksen keskelle ja muutamaan muuhunkin kohtaan on ilmestynyt uusia lehtiä. Tällä menolla pääsen nauttimaan itsekasvattamastani ananaksesta joskus vuosikymmenen päästä…sen verran hidasta tuntuu kasvu olemaan. Pääasia on kuitenkin se, että kasvi on hengissä :-).

EPSC:n “loppusanat”

Lontoon EPSC on siis onnellisesti takanapäin ja onkin siis hyvä vähän katsoa mitä se tarjosi. Jos nyt miettii mitkä sessiot olivat kiinnostavimmat allekirjoittaneelle, niin pitää mainita ainakin kaksi. Nämä ovat tähtiharrastussessio ja tulevat avaruushankkeet -sessio. Molemmat olivat edellisvuosien tapaan kiinnostavia sekä ammatillisesti, että myös ihan oman harrastuksen kannalta. Mitään mullistavia uutisia ei kumpikaan tosin tarjonnut, mutta esitelmät olivat ihan hyviä ja joitain ajatuksia ne herättivät.

Hieman EPSC:ssä jäi harmittamaan se, että Lontoossa ei ollut kovinkaan paljon esitelmiä tai postereita tähtiharrastuksesta. Härkämäen posterin lisäksi oli vain kaksi posteria joka määrällisesti oli negatiivinen yllätys allekirjoittaneelle. Etukäteen povasin, että juuri Lontoossa harrastajat olisivat näkyvästi esillä, mutta näin ei ollut. Sitä mistä tämä johtui, voi vain arvailla. Ehkäpä brittiharrastajat ja muut eivät uskaltaneet tulla esittelemään toimintaansa konferenssiin ammattilaisten eteen.

Ensi vuonna EPSC pidetään Estorilissa, Portugalissa, lähellä Lissabonia suurin piirtein samaan aikaan kuin nyt, eli syyskuun alussa. Saas nähdä miten portugalilaiset (ja espanjalaiset) tähtiharrastajat ryhdistäytyvät ja tulevat esittelemään toimintaansa EPSC:hen.

Lontoon EPSC:n illanvietto oli jokilaivalla. Kuva: Harri Haukka.

Lontoon EPSC:n illanvietto oli jokilaivalla. Kuva: Harri Haukka.