Baltian alueen avaruustoimintaa

Riian EPSC2017 (European Planetary Science Congress) lähestyy ja nyt järjestäjät ovat julkaisseet pienen YouTube-video Baltian alueen avaruustoimijoista. Myös Suomi on edustettuja videolla.

Voidaan toki olla montaa mieltä luetaanko Suomi Baltian alueen maihin, mutta ehkä tässä tapauksessa se voidaan lukea. Oheinen reilun viiden minuutin YouTube-video summaa hyvin yhteen alueen tärkeimmät tutkimuspuolen avaruustoimijat. Suomesta mukana ovat Ilmatieteen laitos ja Helsingin yliopisto joista ainakin IL on mukana myös Riian EPSC-konferenssissa tämän vuoden syyskuussa oman osaston kanssa.

Avaruusinsinööri Komeettarekassa Lahdessa ja Tampereella

Avaruusinsinööri hyppää kahdeksi päiväksi Pohjoismaita kiertävään Komeettarekkaan esittelemään Ilmatieteen laitoksen mittalaitteita ja toimintaa Rosetta-hankkeessa. 

Avaruusinsinööri hyppää Komeettarekan matkaan Lahden (21.5.) ja Tampereen (22.5.) pysähdyksille. Lahdessa rekka parkkeeraa Kirjastonaukiolla ja Tampereella vastaavasti Laukontorille. Kumpaisenakin päivänä rekkaan ja sen näyttelyyn pääsee tutustumaan kello 9-18, eli myös työssäkävijöillä on riittävästi aikaa poiketa rekalla töiden jälkeen.

Mitä sitten avaruusinsinööri tekee rekassa? Tarkoitukseni olisi esitellä ja kertoa vierailijoille siitä mitä Ilmatieteen laitos tekee Rosetta-hankkeessa ja näin insinöörinä ennen kaikkea esitellä mittalaitteita joita olemme toimittaneet mm. Philae-laskeutujaan. Pääosassa lienee Philaen PP (Permitivity Probe) -instrumentti joka mittaa laskeutumisen jälkeen komeetan vesijään koostumusta ja muutoksia, kun komeetta lähestyy Aurinkoa. PP-instrumentti on osa SESAME (Surface Electric Sounding and Acoustic Monitoring Experiment) -mittalaitepakettia. Molemmista kertoilen blogissani sitten myöhemmin, kun on komeetalle laskeutumisen aika.

Molempien päivien aikana olisi siis nyt mahdollista kysellä avaruusinsinööriltä tiukkoja kysymyksiä Rosettasta ja ennen kaikkea Ilmatieteen laitoksen mittalaitteista. Myös muistakin aiheista voi kysellä tai sitten voitte tulla muuten vaan rupattelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Tervetuloa moikkaamaan joko Lahteen tai Tampereelle (tai sitten molempiin…).

Rekkaan rakennettu komeettanäyttely kiertää toukokuussa Suomea, Norjaa, Ruotsia ja Tanskaa. Rekka esittelee komeettaluotain Rosettan tutkimusmatkaa kaukaiselle komeetalle ja sen saapumista komeettaa kiertävälle radalle. Näyttelyyn on vapaa pääsy. Kuva: Jari Mäkinen.

Rekkaan rakennettu komeettanäyttely kiertää toukokuussa Suomea, Norjaa, Ruotsia ja Tanskaa. Rekka esittelee komeettaluotain Rosettan tutkimusmatkaa kaukaiselle komeetalle ja sen saapumista komeettaa kiertävälle radalle. Näyttelyyn on vapaa pääsy. Kuva: Jari Mäkinen.

Mediakoulutusta avaruusinsinöörille

Ilmatieteen laitoksella järjestettiin intensiivikurssi kuinka toimia median kanssa. Avaruusinsinöörikin sai jotain hyviä vinkkejä uutisointiin.

Median kanssa toimiminen ei ole aina niin yksinkertaista kuin voisi luulla. Se kävi ainakin selväksi, kun kuunteli luentoja aiheesta. Huvittaneisuutta yleisössä sai aikaiseksi mm. myrskybongareiden keskuudessa legendaksi noussut otsikko “Seksihelteet”. Tosiasia on kuitenkin, että sääotsikot myyvät ja onneksi Ilmatieteen laitos on hyvässä ja luotettavassa maineessa, varsinkin toimittajien keskuudessa. Ilmatieteen laitos arvostettiin ykköseksi.

Hieman yllättävää oli huomata Twitterin suuri merkitys tiedotuksessa. Ilmatieteen laitoksen uutisista valtaosa lyö läpi juuri Twitterin kautta. Varmaan pitää avaruusinsinöörinkin jatkossa “twiittailla” enemmän. Ensiviikon EGU-konferenssi Wienissä on varmaan hyvä paikka ryhdistäytyä twiittailun saralla.

Rosetta heräsi unestaan

Euroopan avaruusjärjestön (ESA) Rosetta-luotaimeen saatiin yhteys 20.1.2014 kello 20:16 Suomen aikaa. Luotain oli “nukkumassa” 31 kuukautta, koska sen etäisyys Auringosta oli niin suuri etteivät aurinkopaneelien tuottama energia olisi riittänyt pitämään yllä luotaimen järjestelmiä.

Koska Rosetta oli poissa päältä yli kaksi vuotta, oli luonnollista että luotaimen herättely aiheutti hieman jännitystä. Luotain aloitti heräämisensä jo noin puolilta päivin Suomen aikaa 20.1.2014, mutta signaalia Rosetalta osattiin odottaa aikaisintaan 19:30. Rosetta lähettikin signaalin vähän kahdeksan jälkeen ja tutkijat sekä insinöörit pystyivät huokaisemaan helpotuksesta. Luotain oli toimintakuntoinen ja missio voi jatkua suunnitellusti. Tosin täytyy muistaa, että tämä on vasta alkua itse tieteelliselle missiolle. Rosetan täytyy vielä saavuttaa 67P/Churyumov-Gerasimenko -komeetta ja Philae-laskeutujan täytyy saada tehtyä mittaukset komeetan pinnalla. Tämä ei ole ihan läpihuutojuttu. Eli voimme vielä monta kertaa pitää peukkuja Rosetalla, jotta sen tieteelliset tavoitteet saavutettaisiin.

Seuraavien kuukausien aikana Rosetta-luotaimen järjestelmiä testaillaan sekä valmistaudutaan tietysti komeetan kohtaamiseen ja tieteellisten havaintojen tekoon. Näin suomalaisesta näkökulmasta hanke on erittäin mielenkiintoinen siitä syystä, että suomalainen teollisuus ja tutkimuslaitokset, Ilmatieteen laitos etunenässä, ovat ottaneet vahvasti osaa hankkeeseen. Ilmatieteen laitos vastaa Philae-laskeutujan jaloissa olevasta PP-instrumentista (Permitivity Probe) jonka tehtävänä on mitata komeetan pinnassa olevan jään ja veden koostumusta. PP:n lisäksi IL on mukana Philaen massamuistin kehityksessä sekä itse Rosetta-luotaimen mukana olevien COSIMA, LAP (Langmuir Probe), ICA (Ion Composition Analyzer) ja MIP (Multi Impedance Probe) laitteiden kehityksessä. Luonnollisesti myös datankäsittelyä tullaan tekemään IL:ssä.

Avaruusinsinööri luonnollisesti seuraa Rosetan matkaa ja raportoi mielenkiintoisista asioista.

Rosetta-luotain. Taiteilijan näkemys. Kuva: ESA.

Rosetta-luotain. Taiteilijan näkemys. Kuva: ESA.

Lisätietoa: IL:n Rosetta-sivut (englanniksi)

GOCE -satelliitti tippuu Maahan

Vuonna 2009 avaruuteen laukaistu GOCE (Gravity Field and Steady-State Ocean Circulation Explorer) -satellitti tippuu Maahan lokakuun lopussa tai marraskuun alussa. Aivan tarkkaa päivämäärää ja putoamispaikkaa ei vielä tässä vaiheessa voida sanoa, mutta laskelmat tarkentuvat koko ajan.

Allekirjoittanut ei ole millään tavalla ollut osallisena ko. hankkeessa, mutta mielenkiintoiseksi satelliitin putoamisen tekee se, että Ilmatieteen laitos on mukana määrittelemässä putoamisen aikaa ja paikkaa yhteistyössä Geodeettisen laitoksen kanssa. IL:n osuus on seurata ja määrittää (lehdistötiedotteen mukaan)  “Auringon aktiivisuudesta riippuvaa ilmakehän yläosien lämpötilan ja tiheyden vaihtelua, joka muuttaa satelliittiin kohdistuvaa ilmanvastusta nopeasti ja yllättäen.”. Tämä tietysti vaikuttaa COGE:n Maahan tippumiseen. Satelliitin puotoamisennusteita voi seurata mm. Geodeettisen laitoksen sivuilta. Itse COGE:sta löytyy tietoa mm. IL:n aihetta käsittelevästä uutisesta (suomeksi). Kannattaakin seurailla miten ennusteet kehittyvät.

GOCE-satellitti tippuu Maahan. Satelliitin aurinkopaneelit toimivat osaittain myös siipinä, koska satelliitti kirsi Maata todella matalalla radalla. Kuva: ESA.

GOCE-satellitti tippuu Maahan. Satelliitin aurinkopaneelit toimivat osaittain myös siipinä, koska satelliitti kiersi Maata todella matalalla radalla. Kuva: ESA.

IL:n REMS-P -paineenmittauslaite havaitsi tuulipyörteitä Marsissa.

IL:n Curiosityyn toimittama REMS-P -paineenmittauslaite on havainnut 12 ensimmäisen viikon aikana Marsissa peräti 21 tuulipyörettä mönkijän läheisyydessä. Tuulipyöre eroaa paljon tunnetummasta pölypyörteestä siten, että tuulipyörteen yhteydessä ei nouse… yllätys yllätys… pölyä jonka avulla pyörteen voisi visuaalisesti havaita. REMS-P:n datasta nämä pyörteet voi kuitenkin selvästi havaita. Ne ketkä ovat seuranneet tarkemmin IL:n Marsissa tehtyjä painemittauksia, voivat havaita selvästi sen, että Curiosityn mittaukset ovat lähes identtisiä Phoenixin vastaaviin mittauksiin pölypyörteistä. Onkin mielenkiintoista mitä uutta tietoa nämä tuoreimmat, ja myös tulevat, mittaukset kertovat Marsin kaasukehän ominaisuuksista.

Nopea paineenmuutos (alempi käyrä) tuulipyörteen kohdalle sattuessa. Kuva: NASA/JPL-Caltech/ CAB (CSIC-INTA) .

Toinen (ei ehkä niin “mediaseksikäs”) mittaustulos on se, että kuten Phoenixin mittauksien tapauksessa, niin myös Curiosityn mittauksissa näkyy sekä päivittäinen paineenvaihtelu että kausittainen paineentason muutos. Tämäkin mittaustulos on linjassa Phoenixin tekemien mittauksien kanssa.

Kassukehän paine Curiosityn laskeutumisalueella Sol 31 (sininen käyrä) ja Sol 93 (vihreä käyrä). Mittauksista käy hyvin ilmi kuinka paine muuttuu vuorokauden aikana ja pitemmällä ajanjaksolla. Kuva: NASA/JPL-Caltech/CAB(CSIC-INTA)/FMI/Ashima Research.

Nyt vaan kovasti toivotaan, että Curiosityn mukana olevat IL:n mittalaitteet saavat mitattua yhden Marsin vuoden (eli karkeasti kahden Maan vuoden) ajan painetta ja kosteutta jolloin saadaan koko vuodenkierto mitattua. Ensimmäistä kertaa tietysti.

Lisää: IL:n ja NASAn MSL-nettisivuilta.

Ensimmäiset REMS-P:n painemittaukset julkaistu.

NASA julkaisi pienen pätkän Ilmatieteen laitoksen Curiosityyn toimittaman REMS-P paineenmittauslaitteen tekemistä mittauksista. Nämä mittaukset on tehty 15.-18.8.2012 eli MSL:n aikalinjalla noin vuorokausina 9.5-13. Kuten mittauskäyrästä näkee, vaihtelee paine laskeutumispaikalla noin 780 Pascalin (7.8 millibaarin) ja noin 690 Pascalin (6.9 millibaarin) välillä. Tähän on varmaan hyvä mainita vertailun vuoksi, että Maassa paine on keskimäärin noin 101300 Pascalia (1013 millibaaria).

Painemittaus on hyvässä linjassa siihen mitä ennakkoon odotettiin. Nyt vain sitten odotellaan mitä jatkomittaukset mönkijän eri paikoilla tuottavat ja josko vaikka saataisiin taas mitattua Marsin pölypyörteitä (dust devils) kuten Phoenix-hankkeen kohdalla. Tästä kuitenkin nyt sitten alkaa se vähintään kaksivuotinen tieteellinen osio. Toivotaan, että jatkossakin saadaan hyvää dataa Curiosityltä.

REMS-P:n paineenmittausdataa. Kuva: NASA/JPL-Caltech/CAB(CSIC-INTA).

REMS-P ja REMS-H toimivat!

Curiosityn mukana Marsiin laskeutuneet Ilmatieteen laitoksen mittalaitteet REMS-P (paineenmittauslaite) ja REMS-H (kosteudenmittauslaite) toimivat käyttöönottotestien mukaan. Nyt vain sitten odotetaan innolla hankkeen tieteellisen vaiheen alkamista ja sitä millaista dataa molemmat laitteet oikein tuottavat.

Ihan ongelmitta eivät käyttöönottotestit menneet REMS-sääaseman kohdalla. Ensimmäisen terveystarkastuksen jälkeen REMS:n ja Curiosity-mönkijän välille tuli kommunikaatio-ongelma jonka seurauksena osa testidatasta jäi saamatta. Noh kovin vakava tämä ongelma ei ollut ja se on saatiin korjattua aika nopeasti, mutta hieman se nosti jännitystä. Nyt REMS-sääasema taas toimii täysillä ja uutta dataa virtaa Maahan.

Kuvia on tullut taas ihan järjettömästi ja niitä on ollut mukava netistä katsella. Odotankin itse erityisellä innolla sitä, kun Curiosity lähtee liikkeelle ja ottaa, toivottavasti, paljon lisää mielenkiintoisia kuvia Marsista.

REMS-P paineenmittauslaite. Kuva: Harri Haukka / IL.

Lisätietoa: IL:n MSL-nettisivut.

Ensimmäiset päivät Marsissa takana.

Curiosityn matka Marsissa on alkanut laitteiden testauksella ja muutamien kuvien ottamisella. Vielä menee joku hetki ennen kuin mönkijä pääsee todenteolla työntouhuun ja “mönkimään” Gale-kraaterissa. Innokkaimmat marsfanit varmaan ovat jo hieman tuskastuneet, kun mitään suurta ja ihmeellistä ei ole näin heti laskeutumisen jälkeen tapahtunut. Täytyy kuitenkin muistaa, että Curiosity on ollut yli kahdeksan kuukautta avaruuden armoilla ja sen vuoksi käyttöönotto Marsin pinnalla on tehtävä huolella ja kaikki mahdolliset ongelmat havaittava ja ratkaistava ennen kuin ympäristöä lähdetään tutkimaan. Toistaiseksi mitään suurempia ongelmia ei ole ilmaantunut ja näyttää siltä, että mönkijä voisi piakkoin päästä tositoimiin.

Käyttöönoton yhtenä osana, laitteiden testauksen ohella, Curiosity on kuvannut laskeutumispaikan ympäristöä. Heti laskeutumisen jälkeen Curiosity ottikin muutamia kuvia joita on mm. tässä blogissa näytillä. Nyt on tullut ehkäpä ensimmäinen todella nätti kuva jossa näkyy Gale-kraaterin rinnettä ja tasankoa jonne Curiosity laskeutui. Tulevina päivinä kuvamäärä varmasti moninkertaistuu ja toivottavasti myös ensimmäisiä tieteellisiä mittauksia saadaan Maahan. Luonnollisesti allekirjoittanutta kiinnostaa Ilmatieteen laitoksen laitteiden (REMS-P ja REMS-H) mittaustulokset. Tosin muutama paine- ja kosteusmittaus eivät kerro vielä juurikaan mitään, vaan pitää odotella jonkin aikaa, että nähdään millainen trendi mm. painemittauksilla on. Erityistä mielenkiintoa juuri painemittauksen kohdalla on se, että miten Curiosityn mittaukset vertautuvat Phoenix:n mittauksiin muutaman vuoden takaa. Tätä odotellessa voitte näin aluksi ihailla alla olevaa upeaa kuvaa Marsista.

Gale-kraateria Curiosityn kuvaamana. Kuva: NASA/JPL-Caltech.

Ensimmäinen video Curiosityn laskeutumisesta Marsiin.

NASA ja JPL ovat julkaisseet ensimmäisen videon Curiosityn laskeutumisesta Marsiin. Video on vielä toistaiseksi hyvin matalaresoluutioinen, mutta varmasti jossain vaiheessa siitä saadaan julkisuuteen myös hieman korkeamman resoluution versio. Lisäksi MSL:n galleriaan tulee koko ajan uusia kuvia, sitä mukaan kuin niitä saadaan siirrettyä laskeutujasta Mrsin ympärillä olevaan satelliittiin ja sieltä tänne Maahan. Kannattaa siis seurailla galleriaa ahkerasti, jos kuvat kiinnostavat. Allekirjoittanut ei nyt jatkossa enää ihan jokaista kuvaa aio tässä blogissa julkaista. Vain ne kuvat jotka ovat mielenkiintoisimpia.

Tällä hetkellä on myös ensimmäiset mittalaitteiden testit menossa ja toivottavasti niistä saadaan positiivisia uutisia lähipäivinä. Myös Ilmatieteen laitoksen mittalaitteet, REMS-H ja REMS-P, testataan ja niiden tuloksia odotetaan tietysti erityisellä mielenkiinnolla.

Ohessa vielä alussa ja otsikossa mainittu video Curiosityn laskeutumisesta.