Osittaista kuunpimennystä havaitsemaan!

Maanantaina 7.8. voi hyvän sään salliessa havainnoida taivaalla osittaista kuunpimennystä. Pimennys on syvimmillään noin kello 21:20.

Tällä kertaa kuunpimennys ei siis ole täysi ja täydellisen pimennyksen tyypillistä Kuun punertumista ei voi havaita. Pimennykset, jopa osittaiset, ovat kuitenkin sen verran harvinaisia, että kannattaa suunnata katseet taivaalle tämän pimennyksenkin kohdalla. Seuraavan kerran täydellistä kuunpimennystä pääsee ihastelemaan Suomessa (ja Varkauden alueella) heinäkuussa 2018 ja tammikuussa 2019. Ohessa vielä tämänkertaisen pimennyksen aikataulu.

  • Puolivarjopimennys alkaa klo 18.50
  • Osittainen vaihe alkaa klo 20.23
  • Pimennys syvimmillään klo 21.20
  • Osittainen vaihe päättyy klo 22.18
  • Puolivarjopimennys päättyy klo 23.51

Lähde: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry.

Kuunpimennys 25.04.2013, Espoo. Kuva: Harri Haukka.

European Planetary Science Congress 2017 (EPSC), 17.–22.9.2017, Riika, Latvia

EPSC pidetään tänä vuonna Riikassa, Latviassa, syyskuun 17.-22. päivä. Tapahtuman yhtenä osana on myös harrastajat joille on varattu oma aikasslotti.

Tapahtuman sivut löytyvät osoitteesta http://www.epsc2017.eu/ ja lisätietoa tulee nyt kevään ja kesän aikana. Muutamat harrastajat ovatkin jo vuosien aikana (allekirjottanut mukaanlukien) osallistuneet ja kokemukset ovat olleet hyvät. Ohessa ovat aihealueet joihin voi lähettää oman tiivistelmänsä. Jos lähettäminen ei onnistu suoraa sivujen kautta, niin laittakaa viestiä kunkin session järjestäjälle (Convener) tai allekirjoittaneelle (haukkaha@gmail.com). Tapahtumasta lisää mm. tulevissa Ursan tapahtumissa (esim. aurinkokuntatapaaminen ja fotometriatyöpaja).

AM – Amateur Astronomy
AM1
Amateur collaborations in small bodies, terrestrial, giant and exo planets professional studies
Convener: M. Delcroix  | Co-conveners: C. Pellier , R. Hueso , A. A. Christou , P. A. Yanamandra-Fisher , H. Haukka

AM2
Juno Ground-Based Support from Amateurs
Convener: M. Delcroix  | Co-conveners: J. Rogers , C. Pellier , R. Hueso , G. S. Orton , L. Fletcher , P. A. Yanamandra-Fisher

AM3/OEP6
Citizen Science with Big Data: Intersection of Outreach, Crowd-Sourced Data and Scientific Research (co-organized)
Convener: P. A. Yanamandra-Fisher  | Co-conveners: M. Gritsevich , T. Heenatigala , A. Heward

Ohessa vielä lisäksi viesti mikä on lähetetty EPSC:n eri sähköpostilistoille.

Abstract deadline: 3 May 2017, 13:00 CEST.

Dear colleagues,

We invite the world-wide community of planetary scientists to submit an abstract for presentation of their recent work at the EPSC 2017 Meeting, which will take place at Radisson Blu Hotel Latvija, Riga, Latvia, 17–22 September 2017.

The previous meeting joint meeting with DPS in Pasadena, CA, United States, was hugely successful and enjoyable.

The EPSC2017 will revert to the traditional EPSC structure, with sessions for industry and amateurs and this year’s outreach theme will be enlarging our community. We expect a very well attended meeting, with many high quality presentations.

The meeting will consist of oral and poster sessions, as well as workshop-style sessions. The current list of sessions is organized around the following topics:

TP Terrestrial Planets
LSE Lunar Science and Exploration
OPS Outer Planet Systems
MG Magnetospheres and Space Physics
MT Missions, Techniques and Industry
EX Exoplanets and Origins
AB Astrobiology
SB Small Bodies
LF Laboratory and Field Investigations
OEP Outreach, Education, and Policy
AM Amateur Astronomy

The scientific programme and abstract submission are accessible at:

http://meetingorganizer.copernicus.org/EPSC2017/sessionprogramme

Please browse the list of sessions and identify the session that most closely matches your area of interest; your abstract can be submitted directly to that session.

Information on registration and social events will become available soon on the meeting web site.

Please forward this message to colleagues who may be interested.

We look forward to seeing you in Riga.

With best wishes,
Manuel Grande and Maria Teresa Capria
on behalf of the Scientific Organizing Committee

Mario Ebel
on behalf of Copernicus Meetings

Ad Astraa pukkaa taas pitkästä aikaa

Warkauden Kassiopeian jäsenlehden, Ad Astran, uusin numero 1/2015 alkaa olemaan loppuviilausta vaille valmis ja aivan lähipäivinä lehti toimitetaan painoon painettavaksi. Jäsenistölle lehti toivottavasti kilahtaa postiluukusta vielä tämän kuun aikana.

Olen toiminut Warkauden Kassiopeian jäsenlehden päätoimittajana ja taittajana vuodesta 2004 lähtien ja parhaimmillaan lehti on ilmestynyt kolme kertaa vuodessa (vuonna 2008 ”Cygnus-extran” ansiosta). Tänä vuonna lehti saavuttaa 11 vuoden iän. Ensimmäinen lehti ilmestyi vuonna 2002 yksinkertaisesti vain nimellä ”Jäsenlehti”. Vuoden tauon jälkeen, vuonna 2004, lehden julkaisu jatkui ja tällä kertaa nykyisellä nimellään ”Ad Astra”.

Viime vuosina lehden ilmestymistahti on hidastunut alkuvuosista ja olemme saaneet julkaistua noin yhden lehden per vuosi. Kauan saimme pidettyä kahden lehden keskiarvoa, mutta lähinnä taloudelliset seikat ovat olleet vaikuttamassa siihen, että emme ole tässä tahdissa enää pysyneet. Jotta lehti voisi ilmestyä kaksi, tai enemmän, kertaa vuodessa, tarvitisi lehti noin 150 euroa per lehti mainostuloja. Nykyään mainostilan myyminen on enemmän kuin vaikeaa, varsinkin pienillä ja harvakseltaan ilmestyvillä lehdillä kuten Ad Astralla.

Valitettavasti Ad Astra ei ole ainoa jolla on ollut viimeiset vuodet hieman vaikeaa. Monet muut suomalaiset tähtiharrastuslehdet ovat siirtyneet historiaan. Kirkkonummen Komeetan ”Komeetan pyrstö”-lehti on pitänyt pintansa ja ilmestyy edelleen neljä kertaa vuodessa. Toinen vielä sinnittelevä on Jyväskylän Siriuksen julkaisema ”Valkoinen kääpiö”-lehti, joka tosin viime vuosina on ilmestynyt enää kaksi kertaa vuodessa aiemman neljän sijaan. Muut paikallisyhdistyksien julkaisemat jäsenlehdet ovat hiljalleen kadonneet tai niiden julkaisu on syystä tai toisesta lopetettu, viimeisimpänä Etelä-Karjalan Novan vuonna 1979 perustettu ”Tähtiharrastustietoa”-lehti. Eikä tässä voilla tietysti mainitsematta myöskään Ursan ”Ursa Minor”-lehteä jonka tilalle tuli ”Zeniitti”-verkkolehti alkuvuodesta 2014. Näyttääkin vääjämmättä siltä, että harrastusjulkaisut alkavat siirtymään verkkoon mm. kustannuksien takia.

Ad Astra kuitenkin jatkaa toistaiseksi ilmestymistä paperisena versiona, vaikka sitten vain kerran vuodessa. Paperinen lehti on kuitenkin huomattavasti konkreettisempi ”yhdistyksen käyntikortti” kuin netissä oleva verkkolehti. Lehden fyysinen olomuoto saa kuitenkin ihmisen helpommin edes selailemaan lehden läpi kuin vain pelkän nettilinkin antaminen lapulla tai sähköpostissa. Paineet siirtymisestä verkkolehteen ovat kuitenkin kovat, se täytyy myöntää.

Ad Astra 1/2015 kansikuva. Kuva: Warkauden Kassiopeia / Harri Haukka.

Ad Astra 1/2015 kansikuva. Kuva: Warkauden Kassiopeia / Harri Haukka.

 

Miksi syksy tulee?

Warkauden Kassiopeian nettisivujen kävijätilastoja tutkaillessa saa hyvän käsityksen siitä millä hakusanoilla mm. Googlesta on päädytty Kassiopeia.net -sivustolle. Hieman yllättäen syyskuun yleisin Googlen hakutulos jolla kävijöitä päätyi Kassiopeian sivuille oli ”Miksi syksy tulee?”. Noh kerta kysymys on vaivannut ihmisiä, niin pitäähän siihen toki yrittää vastata. Eli miksi syksy tulee? 

Wikipedia-artikkeli syksystä kertoo että ”Syksy on yksi lauhkean ilmastovyöhykkeen neljästä vuodenajasta. Se on siirtymäaika kesästä talveen. Lauhkeassa ilmastossa syksyllä sato korjataan ja lehtipuut pudottavat lehtensä. Syksyllä päivät lyhenevät ja viilenevät. Syksy-sanasta tunnetaan myös variantti syys, joka esiintyy usein yhdyssanan alkuosana, esimerkiksi sanoissa syyskuu ja syyspäiväntasaus.”. Syksyn ajankohdaksi voidaan tähtitieteen kannalta määritellä, että ”syksy alkaa syyspäiväntasauksella syyskuun 22. tai 23. päivän kohdalla pohjoisella pallonpuoliskolla ja 20. tai 21. maaliskuuta eteläisellä pallonpuoliskolla, päättyen talvipäivänseisaukseen joulukuun 21. tai 22. päivänä pohjoisella- ja kesäkuun 21. tai 22. päivänä eteläisellä pallonpuoliskolla. Yleisesti kuitenkin syksynä pidetään pohjoisella pallonpuoliskolla syys-, loka- ja marraskuuta, eteläisellä maalis-, huhti- ja toukokuuta.”. Syksy kuitenkin voidaan määritellä myös tieteellisesti, kuten Ilmatieteen laitos on tehnyt. Ilmatieteen laitos käyttää tieteellisenä nimikkeenä syksylle terminen syksy jota nyt hieman seuraavaksi valoitamme.

Terminen syksy alkaa Pohjois-Suomessa yleensä elokuun viimeisellä viikolla ja maan lounaisimmissa osissa noin kuukautta myöhemmin. Kolmen kuukauden tilastoissa syksyyn kuuluvat syys-, loka ja marraskuu. Termisen syksyn määritelmän mukaan syksy alkaa kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi +10 ja 0 asteen välillä.  Talvi taasen alkaa termisessä mielessä, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi 0 asteen alapuolelle. Syksyn aikana terminen kasvukausi päättyy ja myös ensimmäiset lumet satavat maahan talvea enteillen.

No miksi sitten syksy tulee? Tässäkin on tähtitieteellä omat ”näppinsä pelissä”. Syksyn tuleminen johtuu ns. tähtitieteellisistä vuodenajoista. Tällä tarkoitetaan sitä, kun maapallo kiertoradallaan vastaanottaa eri kuukausina eri tavalla auringon valoa. Maapallon kiertoakseli on kallellaan noin 23,5° ratatasoon nähdeen. Kun akseli on auringosta poispäin, pohjoisella pallonpuoliskolla vallitsee talvi, ja tilanteen ollessa päinvastoin täällä on kesä. Syksy ja kevät sitten sattuvat luonnollisesti näiden vuodenaikojen väliin ”siirtymiskaudella”. Eteläisellä pallonpuoliskolla vuodenajat ovat aina vastakkaisessa vaiheessa pohjoiseen verrattuna. Eli kun meille täällä Suomessa saapuu syksy, toisella puolella maapalloa alkaa kevät ja kesän odotus.

Tämä artikkeli on julkaistu myös Warkauden Kassiopieian uutisissa 21.10.2014.

Harvinainen meteoriitti näytteillä Aurinkopäivänä

Härkämäen Aurinkopäiville saatiin viime tipassa näytille harvinainen ja vieläpä suomalainen meteoriitti, kun Pimennysmatkaaja-blogia ylläpitävä Jari Juutilainen sai hankittua vuonna 1910 Mikkeliin pudonneesta meteoriitista palasen.

Säät näyttäisivät suosivan Härkämäen Aurinkopäivää, ainakin aurinkoisuuden suhteen. Lämpöäkin on ennusteissa riittävästi, ellei jopa hieman liikaakin näin allekirjoittaneen mielestä. Toivottavasti siis pääsemme sunnuntaina 27.7. havaitsemaan Aurinkoa esitelmien ja muun ohjelman ohessa. Yksi mielenkiintoinen lisä päiville saapui Juutilaisen Jarille muutama päivä sitten, kun hänen hankkimansa noin 24 gramman palanen St. Michel -meteoriitista saapui postin välityksellä.

Tämä meteoriitti on näin suomalaisesta näkökulmasta mielenkiintoinen siitä syystä, että se putosi Mikkeliin vuonna 1910. Suomalaisia meteoriitteja on suhteellisen harvoin markkinoilla siitäkin syystä, että Suomesta on vaikeaa löytää pudonneita meteoriitteja, koska Suomi on suurimmaksi osaksi metsää, soita ja järviä. Pudonneet meteoriitit siis todella usein ”häviävät” maastoon ja niitä ei löydetä. Parhaat mahdollisuudet löytöihin lieneekin talvisin, kun järvet ovat jäässä ja lumen sekä jään pinnalta mahdolliset meteoriitit on helpompi paikantaa.

image

St. Michel -meteoriitti. Jari Juutilaisen kokoelma. Kuva: Jari Juutilainen.

Härkämäen aurinkopäivillä nähtävillä avaruuslaitteita

Avaruusinsinööri pitää Härkämäen aurinkopäivillä 27.7. esitelmän Rosetta-komeettaluotaimesta ja boonuksena sain otettua mukaani Ilmatieteen laitoksella kehitetyt ja rakennetut PP-mittalaitteen eletroniikkalevyn ja Philae-laskeutujan massamuistin.

Härkämäen neljäs aurinkopäivä ei voisi olla mielenkiintoisempi. Pimennysmatkaaja-blogia ylläpitävä Jari Juutilainen tuo näytille oman 18 meteoriitin kokoelmansa joka pitää sisällään muutamia harvinaisuuksia. Lisäksi allekirjoittanut tuo mukanaan Philae-komeettalaskeutujan mukana olevan PP (Permitivity Probe) -mittalaitteen elektroniikkalevyn sekä koko laskeutujan massamuistin. Molemmat ovat ns. QM (qualification model) -malleja eli yksi pykälä lentomalleista taaksepäin. Eli kaikin puolin samanlaisia kuin tällä hetkellä komeettaa lähestyvässä Rosettassa, poikkeuksena se, että osa komponenteista ei ole avaruuskelpoisia. Nyt onkin oiva tilaisuus tutustua näihin, sillä molemmat ovat harvemmin julkisesti nähtävillä.

Ei pidä myöskään unohtaa esitelmiä joita aurinkopäivillä on. Lisäksi tietysti koko Härkämäen alue on näkemisen arvoinen, varsinkin kun nyt siellä on tehty raivaustöitä ja luontopolku alkaa olemaan hiljalleen valmis. Koko päivän kruunaa tietysti V.A. Heiskasen muistomerkin virallinen julkistaminen.

PP-mittalaitteen elektroniikkakortti. Kuva: IL.

PP-mittalaitteen elektroniikkakortti. Kuva: IL.

Cygnus alkaa taas!

Tämän vuoden tähtiharrastajien kesätapaaminen, eli tunnetummin Cygnus, alkaa torstaina Mäntsälän Leiriniemessä. Avaruusinsinöörikin on heti alusta lähtien paikalla talkoilemassa ja muuten vaan fiilistelemässä tunnelmaa.

Alunperin oletin, että tällä kertaa moneen vuoteen en pitäisi mitään esitelmää, mutta kuten aiemmasta blogikirjoituksestani käy ilmi, pidän tänäkin vuonna yhden esitelmän. Tällä kertaa siis Rosettasta. Ihan vielä ei ole esitys valmis. Pitää vielä vähän mietiskellä millä tavalla lähestyn aihetta, jotta siitä ei tule perinteinen yleisöluento. Todennäköisesti vedän esitelmän rennolla tyylillä ilman sen kummempaa ”kalvosulkeisia”. Pyrin vielä saamaan mukaani joitan sopivaa rekvisiittaa, esimerkiksi PP-mittalaitteen piirikortin johon ihmiset voivat tutustua Cygnuksen aikana.

Rosetta-esitelmän lisäksi pitäisi vähän keksiä mitä kertoisi Warkauden Kassiopeian toiminnasta. Todennäköisesti tuleva Aurinkopäivä ja Härkämäen taivaskamera ovat pääosassa, mutta sittenhän sen näkee kun esitelmän aika tulee. Onneksi kuitenkin Kassiopeian touhuista ei tartte kovin montaa kalvoa tehdä, kun koko esitelmä saisi kestää vain noin viisi minuuttia. Ei siis kovin paljoa asiaa ehdi edes kertoilemaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni tähtiharrastaja pääsee tänäkin vuonna Cygnukselle ja varsinkin Varkauden seudulta olisi mukavaa nähdä vanhoja ja uusia kasvoja tapahtumassa. Tervetuloa Cygnukselle!

Vuoden 2013 Cygnuksen tunnelmia. Kuva: Harri Haukka.

Vuoden 2013 Cygnuksen tunnelmia. Kuva: Harri Haukka.

Cygnus lähestyy taas

Tähtiharrastajien perinteinen kesätapaminen, Cygnys, lähestyy taas ja on aika hieman kurkistaa etukäteen mitä tällä kertaa on luvassa.

Tänä vuonna Cygnus järjestetään 17.-20.7. kymmenen vuoden tauon jälkeen Keski-Uudellamaalla Järvenpään seurakunnan leirikeskuksessa Keravanjärven rannalla Mäntsälässä. Paikallisena järjestävänä tahona toimii Keski-Uudenmaan Altair joka järjesti Cygnuksen myös vuosikymmen sitten. Alustava ohjelma alkaa olemaan jo aika hyvin kasassa, ainakin nettisivujen perustella. Kovin suurta muutosta ei tapahtuman formattiin ole tullut, mutta sen voi ainakin huomioida, että luentojen ja esitelmien määrä on aikaisempaa vähäisempi. Tämä ei toki johdu siitä, että luennoitsijoita olisi ollut vaikeampaa saada, vaan kyseessä on ihan harkittu päätös. Itseasiassa jo viime Cygnuksella kävimme pienellä porukalla keskustelua, että olisi hyvä kokeilla josko vähän löysempi aikataulu olisi vaihteeksi hyvä idea. Tämä siksi, koska monet tapahtumakävijät ovat kommentoineet, että esitelmiä on liikaa ja ettei niitä kaikkia jaksa seurata. Tällä kertaa tähän ”huutoon” on vastattu ja se on huomioitu ohjelmaa suunniteltaessa.

Allekirjoittaneella on tänäkin vuonna pieni esitelmän Cygnuksella. Tällä kertaa en kerro Marsista, vaan kohteena on Rosetta-komeettaluotain ja sen Philae-laskeutujan marraskuussa tapahtuva laskeutuminen komeetalle. Ihan tarkkaan en vielä tiedä mitä kertoilen, mutta pyrin demoamaan Ilmatieteen laitoksen PP-mittalaitteen toimintaa jollain tavalla. Ehkäpä saan otettua mukaani prototyypin jolla testailimme jäätyneen hiekan sähkönjohtavuutta. Esitelmäni on tällä hetkellä aikataulutettu lauantaille. Niin ja tiedoksi niille ketkä ovat tulossa myös Härkämäen aurinkopäivään, pidän saman esitelmän molemmissa tapahtumissa.

Kassiopeian jäsen Tommi Kumlin tiirailee Aurinkoa Cygnus 2013-tapahtumassa. Kuva: Harri Haukka.

Kassiopeian jäsen Tommi Kumlin tiirailee Aurinkoa Cygnus 2013-tapahtumassa. Kuva: Harri Haukka.

Härkämäellä tehtiin taas historiaa

Härkämäen observatoriolla tehtiin taas suomalaista tähtiharrastushistoriaa, kun Veli-Pekka Hentunen ja Markku Nissinen mittasivat ensimmäisinä tähtiharrastajina supernovan spektrin.

Veli-Pekka ja Markku tekivät historiallisen havaintonsa tuoreesta supernovasta joka kulkee tunnuksella SN 2014J ja sen voi vielä bongata tähtiharrastajille hyvin tuntemassa M82-galaksissa joka sijaitsee Ison Karhun -tähdistössä. Härkämäen spektrihavainnon historiallisuutta korostaa vielä se, että havainto on tehty Härkämäen omalla kalustolla, eikä apuna mittauksessa ole käytetty ns. ammattiobservatorioita. Eli mittaus on 100% tähtiharrastuksen piiriin luettavissa.

On jopa hieman yllättävää, että mittaus (kuva alla) on näinkin selkeä ja onnistunut. Itse olen jo vuosia miettinyt miten Härkämäellä voisi tehdä spektrimittauksia, mutta aina on vastaan tullut sama ongelma eli raha. Kaukoputkeen sijoitettavat spektrometrit ovat olleet liian kalliita harrastuskäyttöön. Härkämäen havainto on tehty StarAnalyser100-suodattimella joka ainakin tämän havainnon perusteella on ihan pätevä harrastuskäyttöön. Saa nähdä mitä kaikkea kivaa ko. suodattimella saadaan tulevaisuudessa aikaan.

Lisää aiheesta löytyy Kassiopeian uutisista ja alla siis ko. spektrimittaus.

kalibroitu_sn2014j_spektri_kokospektri_1_web

Härkämäen tähtitaivas suorana nettiin

Härkämäen observatoriolle hankittiin viime vuonna taivaskamera (Starlight Express Oculus) jolla on nyt kuvailtu noin puolisen vuotta. Heti alusta saakka yksi päämäärä oli saada kameran kuvaa suoraan nettiin, Kassiopeian sivuille. Valitettavasti toteutus osoittautui aika vaikeaksi, koska mitään valmista ohjelmaa tätä varten ei ole löytynyt. Ainakaan kameran valmistaja ei tälläistä ole tuonut markkinoille.

Pitkällisen etsinnän jälkeen, ja vähän jopa tuurilla, netistä löytyi FitsCast-ohjelma joka automaattisesti muunta taivaskameran FITS-formaatissa olevat kuvat JPG-formaattiin ja lataa uusimman kuvan halutusta kansiosta nettiin palvelimelle. Päätimme testailla tätä ohjelmaa ja Juutilaisen Jari sai viritettyä nettisivun jonne kameran tuorein kuva päivittyy 2.5 minuutin välein. Ainoa huono puoli ohjelmassa on se, että se on laitettava käyntiin manuaalisesti käyttäen hyväksi Härkämäen etäkäyttöä netin yli. Eli joka päivä, kun taivaskameran kuvaa halutaan ”suorana” nettiin, pitää jonkun laittaa kamera kuvaamaan ja käynnistää FitsCast-ohjelma. Eli ihan 24 tuntia ja seitsemänä päivänä viikossa suoraa kuvaa ei saada nettiin. Näin alkuvaiheessa yritetään kamera saada kuvailemaan jokaisena selkeänä yönä, havaintoiltapäivinä  ja päivinä jolloin on muuten tärkeää nähdä Härkämäen tähtitaivaan tilanne.

Suora linkki taivaskameraan on http://www.kassiopeia.net/taivaskamera/ ja tuorein kuva näkyy myös Kassiopeian etusivulla, vasemman puoleisessa palkissa. Kannattaa aina tarkistaa viimeisin päivitysajankohta, koska kuten edellä totesin, kamera ei ole koko aikaa kuvaamassa.

Taivaskameran ottama kuva kirkkaasta tulipallosta Härkämäen taivaalla syksyllä 2013. Kuva: Härkämäen observatorio.

Taivaskameran ottama kuva kirkkaasta tulipallosta Härkämäen taivaalla syksyllä 2013. Kuva: Härkämäen observatorio.