Tälläinen tuli eilen postissa NASAlta. Todistus, että olen tehnyt jotain. #NASA #MSL #Curiosity #Mars instagram.com/p/61WhKKEVUD/
Viimeisin twiitti: Tässäpä nämä Ilmatieteen laitoksen katolla olevat…
Tilapäivitys
Tässäpä nämä Ilmatieteen laitoksen katolla olevat aurinkopaneelit rivissä. #FMI @IlmaTiede instagram.com/p/6w4obcEVV0/
EGU lähestyy taas
Jokakeväinen EGU (European Geosciences Union General Assembly) -konferenssi lähestyy ja avaruusinsinöörinkin pitää kohta puoli aloittaa esityksien valmistelu. Tänäkin vuonna EGU järjestetään Wienissä, Itävallassa, hyvin perinteiseen ajankohtaan eli huhtikuun puolivälin tuntumassa (12.-17.4.).
Allekirjoittaneelle tämänvuotinen EGU on järjestyksessään jo seitsemäs peräkkäinen. Ensimmäistä kertaa EGUun tuli siis matkattua jo vuonna 2009. Lähes joka kerta olen pitänyt EGUssa posteriesitelmän MetNet-hankkeesta ja tämäkään vuosi ei tee poikkeusta. Tosin pääasiallinen matkan syy on MetNetin “spin-off” -projekti RITD (Re-entry: inflatable technology development in Russian collaboration) joka päättyi nyt maaliskuussa ja jonka lopulliset tulokset esitellään Wienissä. Valitettavasti tähtiharrastuksen kannalta EGUn anti on vähän köyhä ja toisin kuin EPSC:ssä (European Planetary Science Congress), ei EGUssa ole minkäänlaista harrastajien osuutta. Tästä johtuen ei EGUssa ole käsitelty Härkämäen observatoriolla tehtävää havaintotoimintaa, eikä siis käsitellä tälläkään kertaa kuin korkeintaan käytäväkeskusteluissa.
Olen männävuosina pyrkinyt kirjoittelemaan jotain jokaisena päivänä kun olen EGUssa ja yritän tehdä näin myös tänäkin vuonna. Jos kuitenkin haluaa vieläkin enemmän päästä käsiksi EGUn antiin, kannattaa suunnata EGUn webstreaming-sivulle jonka kautta voi seurailla useita EGUn kiinnostavimmista esitelmistä ihan omalta kotisohvalta käsin. Kyseinen sivu kattaaa aika hyvin kaikki EGUssa käsiteltävät tieteenalat, joten eiköhän sieltä löydy jokunen mielenkiintoinen esitelmä.
Palataan EGUun sitten enemmän huhtikuussa, kun posterit alkavat olemaan valmiina ja tulostettuna.
EGU-logo. Vuonna 2015 kokoonnutaan jälleen Wienissä.
Ad Astraa pukkaa taas pitkästä aikaa
Warkauden Kassiopeian jäsenlehden, Ad Astran, uusin numero 1/2015 alkaa olemaan loppuviilausta vaille valmis ja aivan lähipäivinä lehti toimitetaan painoon painettavaksi. Jäsenistölle lehti toivottavasti kilahtaa postiluukusta vielä tämän kuun aikana.
Olen toiminut Warkauden Kassiopeian jäsenlehden päätoimittajana ja taittajana vuodesta 2004 lähtien ja parhaimmillaan lehti on ilmestynyt kolme kertaa vuodessa (vuonna 2008 “Cygnus-extran” ansiosta). Tänä vuonna lehti saavuttaa 11 vuoden iän. Ensimmäinen lehti ilmestyi vuonna 2002 yksinkertaisesti vain nimellä “Jäsenlehti”. Vuoden tauon jälkeen, vuonna 2004, lehden julkaisu jatkui ja tällä kertaa nykyisellä nimellään “Ad Astra”.
Viime vuosina lehden ilmestymistahti on hidastunut alkuvuosista ja olemme saaneet julkaistua noin yhden lehden per vuosi. Kauan saimme pidettyä kahden lehden keskiarvoa, mutta lähinnä taloudelliset seikat ovat olleet vaikuttamassa siihen, että emme ole tässä tahdissa enää pysyneet. Jotta lehti voisi ilmestyä kaksi, tai enemmän, kertaa vuodessa, tarvitisi lehti noin 150 euroa per lehti mainostuloja. Nykyään mainostilan myyminen on enemmän kuin vaikeaa, varsinkin pienillä ja harvakseltaan ilmestyvillä lehdillä kuten Ad Astralla.
Valitettavasti Ad Astra ei ole ainoa jolla on ollut viimeiset vuodet hieman vaikeaa. Monet muut suomalaiset tähtiharrastuslehdet ovat siirtyneet historiaan. Kirkkonummen Komeetan “Komeetan pyrstö“-lehti on pitänyt pintansa ja ilmestyy edelleen neljä kertaa vuodessa. Toinen vielä sinnittelevä on Jyväskylän Siriuksen julkaisema “Valkoinen kääpiö“-lehti, joka tosin viime vuosina on ilmestynyt enää kaksi kertaa vuodessa aiemman neljän sijaan. Muut paikallisyhdistyksien julkaisemat jäsenlehdet ovat hiljalleen kadonneet tai niiden julkaisu on syystä tai toisesta lopetettu, viimeisimpänä Etelä-Karjalan Novan vuonna 1979 perustettu “Tähtiharrastustietoa“-lehti. Eikä tässä voilla tietysti mainitsematta myöskään Ursan “Ursa Minor“-lehteä jonka tilalle tuli “Zeniitti“-verkkolehti alkuvuodesta 2014. Näyttääkin vääjämmättä siltä, että harrastusjulkaisut alkavat siirtymään verkkoon mm. kustannuksien takia.
Ad Astra kuitenkin jatkaa toistaiseksi ilmestymistä paperisena versiona, vaikka sitten vain kerran vuodessa. Paperinen lehti on kuitenkin huomattavasti konkreettisempi “yhdistyksen käyntikortti” kuin netissä oleva verkkolehti. Lehden fyysinen olomuoto saa kuitenkin ihmisen helpommin edes selailemaan lehden läpi kuin vain pelkän nettilinkin antaminen lapulla tai sähköpostissa. Paineet siirtymisestä verkkolehteen ovat kuitenkin kovat, se täytyy myöntää.
Ad Astra 1/2015 kansikuva. Kuva: Warkauden Kassiopeia / Harri Haukka.
Dokumenttikanavia avaruusharrastajille YouTubessa
Satuin netissä törmäämään SpaceRip ja The Mars Underground YouTube-kanaviin jotka molemmat osoittautuivat aivan erinomaisiksi dokumenttikanaviksi. Kanavien dokumentit ovat pääsääntöisesti vain joitakin minuuttia pitkiä, mutta joukossa on muutama reilun tunnin mittainenkin dokumentti.
Molemmat dokumenttikanavat löytyvät YouTubesta ja katsottavaa riittää pitkäksi aikaa. Varsinkin lyhyitä dokumentteja voi katsella vaikka työn lomassa kahvitauolla ja pidemmät voi jättää kotona katsottavaksi. Lisäksi aihevalikoima on laaja, aina planeettatutkimuksesta kosmologian suurimpiin mysteereihin.
Allekirjoittaneelle tuli yllätyksenä dokumenttien laatu joka saa arvosanakseen vähintäänkin hyvän. Ainoa miinus tulee siitä, että kuten yleensä, videoissa ei ole suomenkielistä tekstitystä joka tietysti haittaa niitä joilla englanninkieli ei ole hallussa. YouTubesta toki löytyy tähtiharrastajalle myös suomenkielistäkin tarjontaa, mutta se rajoittuu lähinnä harrastustapahtumien esitelmien taltiointeihin (esimerkiksi UrsaSections) tai kuten monet Warkauden Kassiopeian YouTube-kanavaa seuraavat tietävät, timelapse-videoihin.
Ohessa yksi vähän yli kahdeksan minuuttinen dokumentti Curiosity-marsmönkijästä. Nautinnollisia hetkiä avaruusdokumenttien parissa.
Marsista uutisia – Beagle-2 löytyi vihdoinkin
Beagle-2 laskeutui vuonna 2003 Marsiin ja odotukset olivat kovat. Olihan laskeutuja ensimmäinen “halpa” marslaskeutuja ja Euroopan avaruusjärjestöllekkin tärkeä merkkipaalu Marsin tutkimuksessa. Valitettavasti Marsin kaasukehään mentyään laskeutujasta ei kuultu mitään. Ei ennen tammikuuta 2015.
Beagle-2:n mukana Marsiin matkasi myös Ilmatieteen laitoksen 14 grammaa painavan BAROBIT-painemittauslaitte jonka tarkoituksena oli tehdä painehavaintoja ja joiden avulla oli tarkoitus tutkia Marsin kaasukehän vuodenaika- ja vuorokausivaihteluita sekä lyhytkestoisempia sääilmiöitä. Valitettavasti mittauksia ei saatu tehtyä, tai ainakaan niitä ei saatu Maahan asti. Vasta NASA Phoenix 2007 -laskeutujalla päästiin tekemään painehavaintoja Marsissa.
NASAn Mars Reconnaissance Orbiter (MRO) sai pitkien etsintöjen jälkeen napattua kuvasarjan jossa näyttää aika selvästi olevan kauan kadoksissa ollut Beagle-2, tai ainakaan muuta selitystä kuvissa näkyville kohteille ei ole löydetty. Kuvista näkee suhteellisen selkeästi, että itse laskeutuja näyttäisi laskeutuneen jokseenkin ehjänä. Ainakin pari aurinkopaneelia on auki ja aluksen “keskusosa” näyttää ehjältä. Sitä ei kuvista tietenkään voida sanoa, että onko laite toiminut, mutta mahdollisuudet siihen ovat olleet.
Beagle-2 Marsin pinnalla. Kuva: HiRISE/ NASA/ JPL/ Parker/ Leicester.
Yksi alustava arvio miksi Beagle-2:sta ei kuultu mitään laskeutumisen jälkeen voi olla niinkin yksinkertainen kuin se, että sen antenni/radiojärjestelmä ei toiminut oikein tai ollenkaan. On siis täysin mahdollista, että laskeutujan mittalaiteet ovat toimineet ja tehneet mittauksia, ainakin jonkin aikaa. Lopullista vastausta tuskin saadaan koska, ellei sitten mennä paikanpäälle katsomaan. Tämä tuskin tulee toteutumaan ihan lähitulevaisuudessa.
Beagle-2:n suojakuor, laskuvarjo ja itse laskeutuja yhdessä kuvassa. Kuva: University of Leicester/ Beagle 2/NASA/JPL/University of Arizona.
Lopuksi vielä kuva miltä Marsiin matkanneen Beagle-2:n mallikappale näytti vuonna 2008. Laskeutujan mallikappale on näytteillä mm. Lontoon tiedemuseossa, avaruusosastolla, jossa myös oheinen kuva on otettu. Myös Avaruus 2003 -tapahtumassa Kaapelitehtaalla oli näytteillä laskeutujan mallikappale.
Beagle-2 (etualalla) malli Lontoon tiedemuseossa. Kuva: Harri Haukka.
Hyvät uudet vuodet ja uusia päivityksiä sivulle
Jos joku ihmettelee miksi Philaen laskeutumisen jälkeen täällä blogissa on ollut hiljaista, niin “syypäänä” on ollut Euroopan avaruusjärjestölle (ESA) tehty tutkimustarjous jonka parissa meni koko joulukuu. Tarjous saatiin lähtemään joulukuun lopussa ja nyt voi vähän taas hengähtää ja kirjoitella blogiinkin.
Itse Philaesta en tässä vaiheessa nyt kirjoittele, teen jossain vaiheessa tarkemman yhteenvedon. Monet varmaan ovat kuitenkin pysyneet kärryillä aika hyvin, koska aihetta on käsitelty erittäin kattavasti eri medioissa, myös täällä Suomessa. Sen sijaan päivitin hieman sivuja lisäämällä geokätköily-osion jonne laitoin tärkeimmät omaan kätköilyhistoriaani liittyvät tilastot. Jos joku nyt sattuu olemaan kiinnostunut niistä. Kätköilyn parissa menikin joulunpyhät, kun päätin hieman etsiskellä Joroisten alueen hakemattomia kätköjä. Joulukuussa paikalliset harrastajat toteuttivat eräänlaisen joulukalenterin ja jokaisena päivänä aina jouluaattoon asti julkaistiin uusi kätkö. Olen nyt hakenut näistä lähimmät Joroisista ja yhden Varkaudesta, mutta vielä on iso joukko haettavaksi tuleville kuukausille.
Ohessa vielä kännykällä kuvattu video Joroisten Jari-Pekan ilotulituksesta jonka myötä toivottelen kaikille hyvää uutta vuotta.
Tänään laskeudutaan komeetalle
Tänään 12.11.2014 huipentuu Rosetta-hanke kun sen Philae-laskeutuja päästetään irti kiertolaisesta aamupäivällä ja itse laskeutuminen tapahtuu noin kello 17:35 Suomen aikaa. Ilmatieteen laitoksella tätä seurataan jännittyneenä ja aktiivisesti.
Tänään siis se tapahtuu. Kymmenen vuoden odotus ja matka saa huipennuksensa, kun Philae laskeutuu 7P/Churyumov-Gerasimenko -komeetan pinnalle noin kello 17:35 Suomen aikaa. Itse laskeutumisen onnistumisesta (tai epäonnistumisesta) saamme tietää noin puoli tuntia tämän jälkeen. Matkaa komeetalle on nimittäin noin 500 miljoonaa kilometriä ja vaikka tieto kulkee valonnopeudella, menee siinä kuitenkin se puolisen tuntia ennen kuin saamme kuvat ja muun datan Maapallolle.
Allekirjoittanut seuraa laskeutumista Ilmatieteen laitoksella pidettävässä tilaisuudessa ns. “Landing Partyssä” ja kirjoittelen tapahtumista omaan Twitteriini joka löytyy osoitteesta https://twitter.com/Harri_Haukka. Blogiini en välttämättä ehdi kirjoitella, mutta jos joku sopiva väli tulee, niin yritän ainakin kuvan tai pari laittaa tilaisuudestamme ja sen tunnelmista. Viimeistään huomenna torstaina (13.11.) kirjoittelen sitten hieman tarkemmin tapahtumasta ja mahdollisesti jo ensimmäisistä Philaen mittauksista ja kuvista. Philaen laskeutumista voi seurata ESA:n nettisivuilla. Kannattaa siis suunnata sinne iltapäivällä.
Nyt siis jännittämään kello 18:sta asti, että miten käy….
Kuva: ESA/Rosetta/NAVCAM, CC BY-SA IGO 3.0
Ohessa suora videolähetys laskeutumisesta:
Philaen laskeutuminen lähestyy
Rosetta-luotaimen Philae-laskeutujan laskeutumispäivä lähestyy kovaa vauhtia ja kaikki merkit viittaavat siihen, että laskeutuminen tapahtuu etukäteen suunnitellussa aikataulussa. Philaen pitäisi siis koskettaa 67P/Churyumov-Gerasimenko -komeetan pintaa keskiviikkona 12.11. vähän iltaviiden jälkeen.
Kuten olen aiemmissa blogikirjoituksissani jo maininnut, Philaen laskeutuminen tapahtuu 12.11. ja on onnistuessaan jälleen yksi merkkipaalu avaruustutkimukselle. Lisäjännitystä tuo myös se, että Ilmatieteen laitoksella on iso rooli Philae-laskeutujan tieteellisten mittalaitteiden ja mm. massamuistin rakentajana. Marraskuun 12. päivän laskeutumista odotetaan luonnollisesti suurella innolla ja odotukset ovat valtavat.
Suurin mielenkiinto näin suomalaisesta ja Ilmatieteen laitoksen näkökulmasta kohdistuu Philaen SESAME-mittalaitepaketin PP (Permittivity Probe) -mittalaitteeseen jonka anturit koskettavat ensimmäisenä komeetan pintaa. Voidaankin siis käsi sydämmellä todeta, että suomalaiset laskeutuvat ensimmäisenä komeetalle. Oheisessa kuvassa nämä anturit ovat “poran” molemmin puolin olevat ympyränmuotoiset tassut. Tulevissa blogikirjoituksissa selvennän tarkemmin sitten miten ko. mittalaite toimii.
Philaen “jalat” ja PP-mittalaitteen elektrodit. Kuva: DLR Cologne.
Philaen-laskeutujan ja Rosetta-kiertolaisen mittaustuloksia tullaan varmuudella käsittelemään myös tässä blogissa aktiivisesti, kun hankkeen tieteellinenvaihe todenteolla pääsee vauhtiin myöhemmin tänä vuonna. Lisäksi kannattaa seurailla allekirjoittaneen Twitter-tiliä (https://twitter.com/Harri_Haukka) samoin kuin Ilmatieteen laitoksen Twitteriä (https://twitter.com/IlmaTiede) laskeutumispäivänä ja muulloinkin. Eikä pidä tietenkään unohtaa Euroopan avaruusjärjestön Rosetta-nettisivuja jossa varmasti uutisoidaan kaikki laskeutumisen vaiheet hetki hetkeltä. Ohessa vielä noin neljän minuutin video jossa Minna Palmroth kertoo Rosettasta.
https://www.youtube.com/watch?v=JmbiZWmltns
Miksi syksy tulee?
Warkauden Kassiopeian nettisivujen kävijätilastoja tutkaillessa saa hyvän käsityksen siitä millä hakusanoilla mm. Googlesta on päädytty Kassiopeia.net -sivustolle. Hieman yllättäen syyskuun yleisin Googlen hakutulos jolla kävijöitä päätyi Kassiopeian sivuille oli “Miksi syksy tulee?”. Noh kerta kysymys on vaivannut ihmisiä, niin pitäähän siihen toki yrittää vastata. Eli miksi syksy tulee?
Wikipedia-artikkeli syksystä kertoo että “Syksy on yksi lauhkean ilmastovyöhykkeen neljästä vuodenajasta. Se on siirtymäaika kesästä talveen. Lauhkeassa ilmastossa syksyllä sato korjataan ja lehtipuut pudottavat lehtensä. Syksyllä päivät lyhenevät ja viilenevät. Syksy-sanasta tunnetaan myös variantti syys, joka esiintyy usein yhdyssanan alkuosana, esimerkiksi sanoissa syyskuu ja syyspäiväntasaus.“. Syksyn ajankohdaksi voidaan tähtitieteen kannalta määritellä, että “syksy alkaa syyspäiväntasauksella syyskuun 22. tai 23. päivän kohdalla pohjoisella pallonpuoliskolla ja 20. tai 21. maaliskuuta eteläisellä pallonpuoliskolla, päättyen talvipäivänseisaukseen joulukuun 21. tai 22. päivänä pohjoisella- ja kesäkuun 21. tai 22. päivänä eteläisellä pallonpuoliskolla. Yleisesti kuitenkin syksynä pidetään pohjoisella pallonpuoliskolla syys-, loka- ja marraskuuta, eteläisellä maalis-, huhti- ja toukokuuta.“. Syksy kuitenkin voidaan määritellä myös tieteellisesti, kuten Ilmatieteen laitos on tehnyt. Ilmatieteen laitos käyttää tieteellisenä nimikkeenä syksylle terminen syksy jota nyt hieman seuraavaksi valoitamme.
Terminen syksy alkaa Pohjois-Suomessa yleensä elokuun viimeisellä viikolla ja maan lounaisimmissa osissa noin kuukautta myöhemmin. Kolmen kuukauden tilastoissa syksyyn kuuluvat syys-, loka ja marraskuu. Termisen syksyn määritelmän mukaan syksy alkaa kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi +10 ja 0 asteen välillä. Talvi taasen alkaa termisessä mielessä, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi 0 asteen alapuolelle. Syksyn aikana terminen kasvukausi päättyy ja myös ensimmäiset lumet satavat maahan talvea enteillen.
No miksi sitten syksy tulee? Tässäkin on tähtitieteellä omat “näppinsä pelissä”. Syksyn tuleminen johtuu ns. tähtitieteellisistä vuodenajoista. Tällä tarkoitetaan sitä, kun maapallo kiertoradallaan vastaanottaa eri kuukausina eri tavalla auringon valoa. Maapallon kiertoakseli on kallellaan noin 23,5° ratatasoon nähdeen. Kun akseli on auringosta poispäin, pohjoisella pallonpuoliskolla vallitsee talvi, ja tilanteen ollessa päinvastoin täällä on kesä. Syksy ja kevät sitten sattuvat luonnollisesti näiden vuodenaikojen väliin “siirtymiskaudella”. Eteläisellä pallonpuoliskolla vuodenajat ovat aina vastakkaisessa vaiheessa pohjoiseen verrattuna. Eli kun meille täällä Suomessa saapuu syksy, toisella puolella maapalloa alkaa kevät ja kesän odotus.
Tämä artikkeli on julkaistu myös Warkauden Kassiopieian uutisissa 21.10.2014.