Kirjoittajan arkistot:Harri Haukka

Tietoja Harri Haukka

Harri Haukka on avaruustieteen ja -tekniikan diplomi-insinööri, kehityspäällikkö Ilmatieteen laitoksella, Warkauden Kassiopeian perustajajäsen ja Avaruusinsinööri-blogin ylläpitäjä. Yhteydenotot harri.haukka(a)kassiopeia.net

Tähtipäivät 2012 takana päin.

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Viime viikonloppu (23.-25.3.2012) vierähti Oulussa vuosittaisen tähtipäivät tapahtuman parissa. Viime vuoden tähtipäivät jäivät väliin, joten oli mukavaa nähdä miten ko. tapahtuma nyt muutaman vuoden tauon jälkeen oikein voi. Ja jos jotain voi päätellä Oulun tähtipäivistä, niin tilanne on valoisa. Esitelmiä oli kuuntelemassa enemmän porukkaa kuin miesmuistiin. Muutama esitelmä veti jopa koko Tietomaan auditorion täyteen. Muutenkin esitelmät kiinnostivat paikallisia vähintäänkin kiitettävällä tavalla. Tästä tietysti kiitos kuuluu ennen kaikkea hyville luennoitsijavalinnoille, mutta myös paikalliselle järjestävälle taholle Oulun Arktokselle. Oululaiset tähtiharrastajat olivat todella panostaneet tapahtumaan ja sen mainostamiseen ja se myös näkyi.

Esitelmien lisäksi oli erityisen ilahduttavaa nähdä se, että eteläisestä Suomesta oli paikalle saapunut monta näytteilleasettajaa. Edustettuina olivat mm. Ursa, Kallioplanetaario, Alnilam, Härkämäen planetaario, Teknofokus ja Ilmatieteen laitos. Allekirjoittanut vastasi IL:n pienestä ständistä ja seuraaville tähtipäiville pitää ottaa huomattavasti enemmän karkkia ja kyniä mukaan. Ne kun loppuivat jo ensimmäisenä päivänä.

Yksi tähtipäivien kohokohdista oli jälleen kerran Ursan Stella Arcti -tunnustuksien jakotilaisuus lauantai-iltana. Tuskin oli suuri yllätys se, että tunnustukset menivät Emma Herraselle ja Toni Veikkolaiselle. Edellä mainittujen lisäksi Marko Pekkola palkittiin Stella Arcti -maininnalla. Pekkola kun on aiemmin jo palkittu varsinaisella tunnustuksella jonka voi vain saada kertaalleen. Tunnustuksien tarkemmat perustelut löytyvät Ursan lehdistötiedotteesta.

Suomen avaruustutkimusseuran kevätkokouksessa.

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Suomen avaruustutkimusseuran (SATS) kevätkokous pidettiin 18.3. tiedekeskus Heurekassa Vantaalla. Ennen kokousta SATSilaisilla oli mahdollisuus tutustua tiedekeskuksen näyttelyyn ja ilokseni totesin, että sitten avaruusviikon oli Heurekaan saatu uusi näyttely KlimaX. Sinäänsä KlimaX-näyttely ei sisältänyt mitään uutta ja ihmeellistä, mutta sen toteutus on oiva ja uniikki. Nimittäin jotta näyttelyalueelle voi mennä pitää laittaa jalkaan kumisaappaat, jotka onneksi saa lainaan Heurekasta. Ei siis tartte omia kumppareita tuoda mukanaan. Miksi sitten kumppareita tarvitaan näyttelyyn tutustuessa? Noh siksi, koska näyttelyn lattialla on noin 20cm vettä. Tämä onkin hieno oivallus tuoda esille ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia. Jos 20X0-näyttelyyn ei ole vielä ehtinyt tutustumaan, niin kannattaa kipaista Heurekaan. Sekä 20X0-näyttely, että KlimaX-näyttely ovat molemmat ehdottomasti tutustumisen arvoisia.

Niin mites sitten se SATS:n kevätkokous? Kokouksen aluksi yhdistyksen puheenjohtaja Sampo Niskanen piti esitelmän tuoreesta Haisunäätä-raketin laukaisusta. Esitelmän aikana ja sen jälkeen käytiin mielenkiintoisia keskusteluja itse raketin lennätyksestä sekä tekniikasta mitä raketin hyötykuorma pitää sisällään. Luulen, että itse lennätyksestä on enemmänkin juttua seuraavassa Avaruusluotain-lehdessä. Itse kokous meni sitten ihan normaalin kaavan mukaan, ilman mitään sen suurempia yllätyksiä.

Vihdoinkin revontulia!

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Revontulet ovat piilotelleet jossain, vaikka pitkäaikaisten ennusteiden mukaan Auringon aktiivisuuden huipun olisi pitänyt olla muistaakseni jo viime vuonna. Noh kuten varmaan tiedätte, on huippu siirtynyt ja itseasiassa vasta nyt aletaan lähestyä tämän kertaista Auringon maksimia. Yksi positiivinen seuraus Auringon aktiivisuuden kasvusta on se, että myös revontulia näkyy enemmän. Täällä eteläisessä Suomessa valosaaste ja luonnollisesti myös eteläiset leveyspiirit hankaloittavat revontulien havainnointia. Allekirjoittanut korkkasi revontulikauden avatuksi 7.3.2012, kun lähdimme pienellä porukalla metsästämään revontulia Kirkkonummelle. Erään pellon laidalta sitten havainnoimme himmeitä revontulia pohjoisella taivaalla, lähellä horinsonttia. Mikään suuri näytelmä ei tällä kertaa Kirkkonummen taivaalla ollut, mutta kuitenkin eka havainto tuli tehtyä. Ohessa allekirjoittanut poseeraa pellolla katsellen vihreitä revontulia jotka kuultavat lähellä horisonttia. Lisää kuvia löytyy galleriastani.

Blogisti katselee revontulia Kirkkonummella 7.3.2012.

Jälleen yksi lehti painoon – Avaruusluotain 1/2012.

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Allekirjoittanut on kyllä sekaantunut pelottavan paljon eri lehtien tekemiseen. Paitsi, että olen Kassiopeian Ad Astra -jäsenlehden päätoimittaja ja taittaja, niin olen myös Suomen avaruustutkimusseuran (SATS) Avaruusluotain-lehden taittaja. En ole täällä aiemmin Avaruusluotaimesta kirjoitellutkaan, mutta nyt kun lehden tuorein numero on laitettu painoon, niin on varmaan oiva hetki sanoa muutama sana ko. lehdestä.

Lehtihän on todella pitkäikäinen. Ensimmäinen lehden numero näki päivänvalon jo vuonna 1960. Tänä vuonna lehdestä on menossa jo 47 vuosikerta. Joten ihan joka vuosi lehti ei ole ilmestynyt, kuten nokkelimmat voivat edeltä olevasta vuosikertamäärästä laskea. Kuitenkin viime vuosina lehti on vakiinnuttanut paikkansa ehkäpä tärkeimpänä SATS:n vuosittaisena “tuotoksena”. Tai ainakin näin voisi päätellä tuoreimmassa numerossa olevasta jäsenkyselyn tuloksia käsittelevästä artikkelista. Lehti koki uuden nosteen vuonna 2006, kun Merikallion Sini aloitti päätoimittajana (ja taittajana). Sinin jälkeen, vuonna 2010, vetovastuun otti Tiera Laitinen. Samalla minusta tuli lehden taittaja.

Tiedän, että Suomessa on paljon avaruudesta kiinnostuneita ihmisiä ja suosittelenkin teille kaikille, että tutustutte Avaruusluotaimen sisältöön lehden arkistosivulla. Lehti tulee jäsenetuna kaikille SATS:n jäsenille neljä kertaa vuodessa, mutta sen voi myös tilata erikseen, ilman jäsenyyttäkin. Vähän mainospuheeksihan tämä meni, mutta ei sillä väliä.

Avaruusluotain 1/2012 kansi.

NASAn vuoden 2013 budjetti julki. Miten käy marstutkimuksen?

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

NASAn budjetti vuodelle 2013 ei ollut näin marstutkijan näkökulmasta kovinkaan positiivinen. Tosin yllätyksenä NASAn rahoituksen vähentyminen juuri marstutkimuksesta ei tullut varmaan kenellekkään alalla työskentelevälle tutkijalle tai insinöörille. Itseasiassa asia on ollut jo selvä jonkin aikaa, kun on seurannut NASAn aktiivisuutta juuri marshankkeiden ympärillä. Julkisuudessakin on ollut esillä se, että Euroopan avaruusjärjestö (ESA) ja Venäjän avaruusjärjestö (Rosaviakosmos) ovat neuvotelleet marslaukaisusta vuodelle 2016. Se ettei NASAa ole tässä yhteydessä mainittu juuri sanallakaan on antanut jo hyvää osviittaa siitä, että NASAn aktiivisuus Marsin kohdalla on laskenut. Varmasti NASA tulee olemaan jatkossakin iso peluri marslentojen saralla, mutta sen rooli kieltämättä pienenee “suuruuden vuosista” joksikin aikaa, ainakin seuraaviin (tai sitä seuraaviin) USA:n presidentinvaaleihin asti. Mutta kyllä noin 20% leikkaus NASAn planeettatutkimuksesta tuntuu lähivuosina merkittävällä tavalla. Jos jotain positiivista NASAn vuoden 2013 budjetista hakee, niin se on se, että miehitetyt lennot ja kaupallinen toiminta saavat noin 6% lisää rahoitusta. NASAn tavoitehan on, että tulevaisuudessa lähes kaikki rakettilaukaisut tehdään kaupallisten toimijoiden toimesta. Saa nähdä miten nopeasti ja kustannustehokkaasti tähän tavoitteeseen päästään.

Mutta summa summarum, vaikka NASAn rahoitus marslentoihin pienenee, ei se tarkoita sitä, että ne loppuisivat kokonaan. Venäjä, Eurooppa (siis ESA) ja ennen kaikkea Kiina ottavat NASAlta “vapautuneen” roolin Marsin tutkimuksessa. Varsinkin Kiina on panostamassa valtavasti resursseja avaruusteknologiaan ja tutkimukseen seuraavien vuosikymmenien aikana. Monet asiantuntijat ovatkin jo sanoneet, että ensimmäinen ihminen Marsissa saattaakin olla kiinalainen. Ajatus ei ole ihan tuulesta temmattu, kun seuraa miten Kiinan panostukset avaruustukimuseen ovat kasvaneet vain muutamassa vuodessa.

ExoMars -mönkijä on tarkoitus lähettää Marsiin vuonna 2018. Kuva: ESA/AEOS – Medialab.

Marsmönkijät jo kahdeksan vuotta toiminnassa.

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tänään tulee kuluneeksi kahdeksan vuotta siitä kun NASAn Opportunity-mönkijä aloitti toimintansa Marsin pinnalla (katso Tähdet ja Avaruus-lehden uutinen). Tätä voidaan pitää kyllä huikeana saavutuksena, kun otetaan huomioon se, että mönkijöitä (Opportunity ja Spirit) ei ole mahdollista huoltaa millään tavalla. Mönkijät ovat siis olleet oman onnensa varassa koko mission ajan. Näin avaruusinsinöörinä tämä pitkä toiminta-aika tietysti ilahduttaa siinä mielessä, että se tarkoittaa mönkijöiden suunnittelun onnistumisesta. Jos mietitään, niin harva laite täällä Maan päällä kestää ehjänä (tai noh ainakin toimintakuntoisena) yhtä kauan. Kuinkahan moni uuden auton ostaja ei ole joutunut käyttämään autoaan huollossa kahdeksan ensimmäisen vuoden aikana? Ei varmaan yksikään. Myös nykyaikainen tietotekniikka hajoaa liki vääjäämättä muutamassa vuodessa. Syynä tähän on tietysti se, että laatu ei ole hyvää.

Marsin olosuhteet ovat vaativat. Joten kahdeksan vuotta kestävä mönkijä on kaikilla laatumittareilla mitattuna erittäin laadukas laite. Hieman huvittaakin mönkijöille alunperin annettu kolmen kuukauden “takuuaika”. Mutta todellisuushan avaruushankkeissa on se, ettei mitään voi tietää etukäteen. Sen vuoksi onkin liki mahdotonta antaa mitään realistista arviota siitä kuinka kauan laitteet toimivat Marsin pinnalla. Varsinkin kun kyse on niinkin monimutkaisesta laitteesta kuin Opporunity.

Laatu myös maksaa. Sen tietävät kaikki. “Halvalla ei saa hyvää” -sanonta pätee erityisesti avaruustekniikassa. Hyvä esimerkki tästä on Beagle-2 jota mainostettiin kustannustehokkaana laskeutujana ja kuinkas siinä sitten kävikään. Vieläkään ei tiedetä missä Beagle-2 -sijaitsee. Ilmeisesti se on jossain päin Marsia, mutta kuinka monena palasena, sitä ei tiedä kukaan. Noh loppujen lopuksi Beagle-2 ei edes ollut niin halpa hanke kuin etukäteen mainostettiin. Mikä sitten maksaa? Tätä varmaan moni kyselee. Noh ensimmäiseksi täytyy tietysti sanoa, että lähes jokainen avaruuslaite on uniikkikappale. Massatuotantoa ei juuri harrasteta kuin joidenkin kaupallisten tietoliikennesatelliittien kohdalla. Lisäksi avaruusolosuhteet kestävät komponentit ovat äärimmäisen kalliita verrattuna vastaaviin maanpäällä, normaalissa kulutuselektroniikassa, käytettäviin komponentteihin. Jos Opportunity ja Spirit ovatkin olleet kalliita hankkeita, on niiden avulla tehdyt havainnotkin arvokkaita tiedeyhteisölle. Molemmat mönkijät saavat seuraajan tämän vuoden elokuussa kun MSL laskeutuu Marsiin. Sitä odotellessa voitte katsastaa oheisen koostevideon Opportunityn kahdeksan vuotisesta taipaleesta.

Uutta blogia perustamassa.

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kuten monet tietävät, olen tähtiharrastuksen seurauksena toiminut jo vuosia Warkauden Kassiopeian Ad Astra -jäsenlehden päätoimittajana ja taittajana. Osana Kassiopeian tulevaa kotisivu-uudistusta, siirsimme Ad Astran nettisivut blogiin joka löytyy osoitteesta http://blogit.kassiopeia.net/adastra/. Blogin ulkoasu seuraa muiden Kassiopeian blogien (puheenjohtajan nettipalsta ja kerhotalohankkeen blogit) ulkoasua ollen näin siis kiinteä osa Kassiopeian sivuja. Paljon uutta sisältöä ei luonnollisesti ole Ad Astran uudessa blogissa ole, mutta jotain kuitenkin. Vanhojen sivujen sisältö on nyt myös järkevämmin jaoteltu. Jatkossa onkin tarkoitus, että ko. blogissa pureudutaan aiempaa tiiviimmin lehden tekoon ja lehdessä julkaistuihin artikkeleihin.

PS: aloitin omalta osaltani myös valmistelut Venuksen ylikulkumatkaa varten hankkimalla The North Facen takin jossa on irroitettava fleece. Ensitestin perusteella takki on hyvä, mutta todelliseen testiin se joutuu vasta matkan aikana. Valitettavasti “ostoslistalla” on vielä aikamoinen määrä tarpeellista tavaraa ja toivottavasti ehdin hankkia ne ennen matkaa.

Valkea joulu…no ainakin melkein.

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Joulun pyhät tuli vietettyä Joroisissa lievästi sanottuna hyvin vaihtelevassa säässä. Jouluaatto ja joulupäivä olivat ihan mukavan lumiset joten voidaan sanoa, että Joroisissa oli valkea joulu. Tosin lumet sulivat lähes kokonaan pois joulupäivän ja Tapaninpäivän välisenä yönä, kun vesisade pääsi “yllättämään”. Tosin lumien sulaminen taisi olla ongelmista pienin, sillä eteläistä ja läntistä Suomea riepotellut myrsky iski osittain myös Joroisiin. Ei tosin lähellekkään niin pahasti kuin moneen muuhun kuntaan Itä-Suomessa. Olisikohan syynä ollut Asta-myrsky joka riehui viime vuonna. Asta varmaan niitti sen verran tehokkaasti puut sähkölinjoille, että tällä kertaa ei varmaan ollut montaa puuta joka olisi voinut sähkölangoille kaatua. Kuitenkin mm. Joroisten Maavedellä oli sähköt tälläkin kertaa poikki noin vuorokauden verran. Kirkonkyläkin oli pimeänä, mutta vain hetken, noin 10 minuuttia.

Myrskyn jälkeen taivas selkeni jopa niin kirkkaaksi, että ajelin Joroisten venesatamaan katsomaan miten tähtitaivas oikein näkyy. Täytyy sanoa, että oli kyllä huikean hyvä sää tähtitaivaan havainnointiin. Harmi, ettei mukanani ollut mitään putkea jolla tiirailla taivaalle. Yritin ottaa kameralla kuvia, mutta kyllä se vaan niin on, että jos haluaa ottaa edes siedettäviä tähtikuvia, niin seurannalla varustettu jalusta pitää olla käytössä. Sain kuitenkin napattua oheisen “siedettävän” kuvan jossa näkyy hyvin kirkas Jupiter ja Seulaset. Alareunassa näkyy myös hieman valosaastetta.

Seulaset ja Jupiter Joroisten venesatamasta käsin kuvattuna.

Venuksen ylikulkua katsomaan kesäkuussa.

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Olemme Jari Juutilaisen kanssa puhuneet jo vuosia, että menisimme katsomaan vuoden 2012 Venuksen ylikulun jonnekkin pohjoiseen, jossa se näkyisi kokonaisuudessaan. Itse pimennystä voi kyllä seurata koko Suomessa, mutta jos haluaa nähdä sen alusta loppuun, niin silloin pitää suunnata Pohjois-Lappiin.

Olemme nyt vihdoinkin ottaneet “härkää sarvista” ja aloittaneet matkan toteutuksen. Päätimme heti alkajaisiksi, että menemme niin pohjoiseen kuin mahdollista ja aika nopeasti päätimme suunnaksi Nordkappin. Juuri sitä pohjoisemmaksi ei enää voi mennä. Seuraavaksi alkoi kova majapaikkojen ts. mökkien etsiminen matkamme varrelta. Onneksi olimme hyvissä ajoin liikkeellä, sillä näyttää siltä, että samaan aikaan pohjoiseen suuntaa myös muitakin turisteja. Osa näistä on varmasti “Venuksen ylikulku” -turisteja kuten mekin, mutta myös lintubongarit ovat suuntaamassa samoihin aikoihin pohjoiseen.

Lyhykäisyydessään matkaohjelmamme on jotain seuraavaa. Ajelemme ensin vuokra-autolla (kyllä vuokraamme auton matkaa varten) Sodankylään jossa on ensimmäinen yöpyminen. Sodankylästä jatkamme seuraavaan majapaikkaan Stabbursdaleen joka onkin jo Norjan puolella. Lopullinen päämääräämme on Kirkeporten josta pieni neljän hengen ryhmämme suuntaa Nordkappin alueelle havaitsemaan Venuksen ylikulkua. Kotimatkalla pysähdymme yöpymään vielä Altassa ennen kuin suuntaamme Sodankylän kautta takaisin Varkauteen. Matkaa siis kertyy aikalailla, mutta varsinkin allekirjoittanut odottaa reissua innolla, koska en ole aikaisemmin Pohjois-Norjassa matkustellut. Lisäksi, kun saattaa olla vielä pieni mahdollisuus nähdä valaita, niin into on kova.

Pimennysmatkasta löytyy enemmän Jarin ylläpitämästä “Pimennysmatkaaja” -blogista. Kyseinen blogi tulennee olemaan matkan pääasiallinen info- ja uutiskanava, joten kannatta jo nyt laittaa sivu muistiin. Kuten sivuilla jo nyt vierailevat voivat huomata, on siellä jo jonkin verran sisältöä ja juttua tulevasta matkastamme. Kannattaa siis suunnata seuraavaksi ko. blogiin.

Transit of Venus visibility map 2012 (Copyright: NASA)

MSL lähti onnistuneesti kohden Marsia!

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Jeee jeeee ja vielä kerran jeeeee! Vihdoin ensimmäinen avaruuslaite jonka suunnitteluun ja testaukseen olen osallistunut on päässyt avaruuteen. MSL:n laukaisu onnistui kuten oli odotettavissakin, mutta kyllähän se hieman toi lisäjännitystä, kun tällä kertaa mukana oli jotain jonka parissa on työskennellyt lukemattomia ja vielä lukemattomia tunteja. Nyt vaan toivotaan, että kaikki menee hyvin matkalla Marsiin. Seuraava kriittinen vaihe on itse laskeutuminen. Tällä kertaa NASA käyttää ns. “sky crane” -tekniikkaa jolla laskeutuja lasketaan eräänlaisen lentävän nosturin avulla Marsin pinnalle. Noh tähän on kuitenkin vielä aikaa, koska laskeutuminen olisi tarkoitus tapahtua ensi vuoden elokuussa.

MSL:n mukana menee myös ensimmäistä kertaa kaksi mittalaitetta yhtä aikaa tutkimaan Marsia. Tai siis tietysti oletuksenä tässä on se, että päästään tekemään itse mittauksia. Aiemmin laitos on valmistanut ja toimittanut painemittalaitteita marshankkeisiin ja edellinen painemittalaite toimi täydellisesti Phoenix-laskeutujassa. Phoenix toimi tosin “vain” reilut 150 Marsin päivää ja MSL:n pitäisi toimia vähintään kaksi vuotta Marsissa. Todennäköisesti mönkijä toimii pidempään, kuten nykyiset MER-mönkijät ovat osoittaneet.

Pitääkin tarjota kakkukahvit vaikka Härkämäen observatoriolla, kun seuraavan kerran pistäydyn siellä päin Suomen. Nyt on pienen juhlan paikka.

PS: Tsekatkaa myös Ilmatieteen laitoksen MSL-nettisivut osoitteesta space.fmi.fi/msl.

MSL on juuri lähtenyt onnistuneesti kohden Marsia. Kuva: NASA/JPL-Caltech.